Voiko huumorintajua kehittää – Pitääkö kristityn ottaa elämä aina tosissaan?

 

”Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!” lupaa Raamattu (Job 8:21).

Mitä Raamattu sanoo Jumalan huumorintajusta?

Vaikka Jumalan pelastussuunnitelmassa on kyse vakavista ikuisuusasioista, olemmeko me kristityt yleensä vähän liian tosikkomaisia? Luemmeko Raamattua ryppyotsaisesti ja suhtaudumme toisiimme haudanvakavasti? Muistammeko, että kyse on sittenkin ilosanomasta? Löytyykö Raamatusta huumoria? Onko huumorintajusta hyötyä ja voiko omaa huumorintajuaan kehittää? 

 

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Huumori on lahja. Olemme Jumalan tekoa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen,1 joten myös huumorintaju on Jumalan lahjaa. Itse asiassa huumorintajua voidaan pitää yhtenä luomistyön helmenä, sillä se vaatii monimutkaista aivotoimintaa: verbaalista kykyä, sosiaalista älykkyyttä, havaitsemista ja muistia. Huumorintajuun tarvitaan siksi koko aivot. 

Huumorintaju tarkoittaa muun muassa kykyä naurattaa muita, oivaltaa arjen hassutuksia ja laukoa vitsejä. Se voi olla myös kykyä nauraa niin itselleen kuin muiden jutuille. Olipa luonteeltaan vitsiniekka tai ei, hauskuus vaatii aina tilannetajua. 

 

Hauskaksi opitaan matkimalla. 

 

Huumorista on hyötyä. Huumorin voi mieltää myös elämänasenteeksi. Ihminen, joka näkee koomisen vivahteen vaikeissakin tilanteissa, ei masennu yhtä helposti kuin tosikko. 

Parhaimmillaan huumori rentouttaa ja toimii sosiaalisena liimana, joka lujittaa yhteishenkeä. Kun osaamme nauraa itsellemme ja mokillemme ja vitsailemme esimerkiksi peloistamme, meistä tulee samalla rohkeampia. 

 

Hauskaksi voi opetella. Hyvä uutinen kaikille naama nurinpäin eläville on, että vaikka huumori on taitolaji, sen voi saada kukkimaan. Tutkimusten mukaan huumorintaju ei riipu niinkään geeneistä, vaan ympäristöstä. Hauskaksi opitaan matkimalla. Esimerkiksi vauvan huumorintajun kehittymiseen vaikuttaa hymyilevä katsekontakti, ja lapsi ylipäänsä on vahvasti mallioppija. 

 

Raamattu on pullollaan tilannekomiikkaa. 

 

Seura tekee kaltaisekseen. Ilmapiiriltään turvallisessa ja myönteisessä kasvuympäristössä ja hauskassa seurassa voi kasvaa positiiviseksi ja lämpimäksi ihmiseksi, jolla on huumorintajukin kohdillaan. Silti myös vaikeudet voivat kasvattaa kiitollisuutta ja auttaa näkemään elämän hyviä, iloisia puolia. 

Huumoriin liittyy silti myös nurja puoli. Ei ole yhdentekevää, millaisille vitseille naurat ja mistä lasket leikkiä. Väärin käytettynä huumori voi olla vallankäyttöä. Jos haluaa nolata toisen, helpointa on näpäyttää vitsin varjolla. Raamattu ei myöskään turhaan muistuta meitä siitä, että ”rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi”2 ja ettemme ”istu pilkkaajien parissa”,3 sillä ”huono seura hyvät tavat turmelee”.4 

 

Kiva kasautuu. Myönteisillä piirteillä on tapana kasautua. Psykologiassa ilmiöstä käytetään nimeä Matteus-vaikutus tai Matteus-efekti. Termi kumpuaa Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumissa: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”5 Jos ihminen on terve ja tasapainoinen, hän pystyy hyödyntämään huumoriakin enemmän kuin masentunut. 

 

Raamattu riemastuttaa. Jumala on huumorintajun Isä. Se näkyy myös hänen Sanassaan, sillä Raamattu on pullollaan tilannekomiikkaa ja hullunkurisiakin sattumuksia. Eikö esimerkiksi tapaus Bileamin puhuvasta aasista6 osoita, että Jumalalla oli pilkettä silmäkulmassan? Entä sitten Jeesuksen ohje Pietarille temppeliveron maksamisesta: ”Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”7 Eikö tilanne osoita ilmiselvästi sen, että Jeesus oli toisinaan jekkuilija? 

Myös Jeesuksen seuraajat näyttivät joutuvan usein varsin koomisiin tilanteisiin. Esimerkiksi Paavali intoutui alkuseurakunnan ehtoolliskokouksessa saarnaamaan puoleenyöhön asti niin pitkäveteisesti, että yleisössä Eutykos-niminen nuorukainen nukahti kohtalokkain seurauksin: hän tipahti kolmannen kerroksen ikkunasta alas.8 Aika huvittava tilanne lienee ollut sekin, kun halvaantuneen ystävät yllättivät väkijoukon purkamalla katon ja laskemalla paarit aukosta alas.9 Savikokkareet vain tipahtelivat kokousväen niskaan. 

 

Varjele iloa. Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan aina.10 Jeesus muistutti myös, että hänen ominaan joudumme elämään keskellä hyvän ja pahan taistelua. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.11 Vastustajamme varmasti haluaisi tuhota elämästämme myös ilon, hauskuuden ja huumorin. Joku onkin sanonut osuvasti, että hapan naama on pirun diplomityö. 

 

Heittäydy huumoriin. Omaa huumorintajuaan voi kehittää. Se tapahtuu usein heittäytymällä: Kun huomaa, että muut hassuttelevat ja vitsailevat, kannattaa lähteä siihen mukaan. Lisäksi voi estoitta ottaa mallia hauskaksi kokemistaan tyypeistä ja esimerkiksi lukea omaa ajatteluaan avartavia kirjoja. Arkiset kommellukset ja hyväntuuliset jutut voi kertoa eteenpäin. Tai jos itselle sattuu jotakin hassua, sen voi painaa mieleen ja hyödyntää lähipäivien keskusteluissa. 

 

Pysy valoisana. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, millaista oma ja ympärillämme olevien ihmisten elämä on. Onko siinä iloa, naurua, kepeyttä ja hauskuutta? 

Voimme vaikuttaa siihen, miten toimimme. Kun säännöllisesti tutustuu uusiin ihmisiin ja asioihin, löytyy jatkuvasti kerrottavaa. Oikealla tavalla utelias ja myönteinen elämänasenne ja uusien asioiden kokeilu pitää mielen virkeänä ja valoisana. Ehkäpä sellaiseenkin Jeesus viittasi sanoessaan, että me olemme maailman valo?12 

 

Viitteet: 1) 1. Moos. 1:27. 2) Ef. 5:4. 3) Ps. 1:1. 4) 1. Kor. 15:33. 5) Matt. 25:29. 6) 4. Moos. 22:21–35. 7) Matt. 17:24–27. 8) Ap. t. 20:7–12. 9) Mark. 2:1–5. 10) Fil. 4:4. 11) Joh. 10:10. 12) Matt. 5:14–16. 

 

 

Aiheet