Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

”Urho Muroma halusi yhdistää herätysliikkeiden hyvät piirteet”

 

Urho Muroma. Kuva: Suomen Raamattuopiston arkisto

Opiskelija Urho Muroma koki hengellisen murroksen kuunnellessaan norjalaisen saarnaajan Albert Lunden puhetta Helsingin Johanneksenkirkossa sata vuotta sitten 18.10.1912. Siitä alkanut kehitys kasvoi muutamassa vuosikymmenessä viidenneksi herätysliikkeeksi.

Muroman kanssa Suomen Raamattuopistolla työskennellyt rovasti Olavi Peltola kertoo, että Muromalle tärkeintä oli ”Jeesuksen Kristuksen henkilökohtainen kohtaaminen”.

Muroma kuvasi uskoontulokokemustaan seuraavasti:

”Lunde puhui puolinaisista kristityistä, joiden toinen jalka on maailmassa, toinen Jumalan puolella. Hän sanoi: Ehkä täällä kirkossa on joku nuori mies, joka on tienhaarassa. Ystävä, minä tahtoisin sanoa sinulle: Jos tänään olet valinnan paikalla, valitse niin, että kun makaat kuolinvuoteellasi, sinä voisit sanoa: paljon olen elämässäni erehtynyt, mutta tuona iltana minä valitsin oikein.”

Janoinenlammas.fi neliöb.8.5.-4.6.

Puheen jälkeen laulettiin ”Miks kohta nyt ei, et sä viipyä saa, ikirauhasi taattava on”. Laulun aikana Muroma koki Jeesuksen kutsun. Hän koki ”tajunneensa, kuinka syntinen hän on, langenneensa Herran eteen ja pyytäneensä päästä hänen omakseen”. Muroma sanoi vaipuneensa hurmokseen ja ”tunteneensa ennen kokematonta rauhaa sisällään”. Raamattu ”avautui hänelle uudella tavalla”.

Muroma vaihtoi oikeustieteen opinnot teologiaan ja valmistui papiksi 1917. Hän toimi evankelistana eri järjestöissä, kunnes perusti vuonna 1939 kolmen ystävänsä kanssa Evankelis-luterilaisen Sisälähetys-säätiön, jonka tarkoitus oli perustaa Raamattuopisto, jatkaa evankelioimistyötä ja koota syntynyt herätysliike. Raamattuopistolle löydettiin sopiva rakennus Kauniaisista, jossa toiminta alkoi syksyllä 1945. Vuonna 1980 säätiön nimi muutettiin Suomen Raamattuopiston Säätiöksi.

Muromasta elämäkerran kirjoittaneen, Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaalan mukaan Muroma pyrki sanomassaan ja toiminnassaan yhdistämään angloamerikkalaisen herätysjulistuksen piirteitä luterilaiseen uskoon.

– Perinnöksi hän jätti herätyssaarnan ja Raamatun opettamisen. Muroman perinnön kantamista on pyrkimys julistaa evankeliumia ja opettaa Raamattua niin, että usko Jeesukseen voi syntyä ja kasvaa.

”Muroma ei halunnut olla heimopäällikkö”

Olavi Peltolan mukaan Muroman uskoontulokokemus oli ”poikkeuskokemus, jota ei voida vaatia kaikilta kristityiltä”. Peltola katsoo, että Muroma ei halunnut perustaa ”muromalaisuutta” tai muutakaan suuntausta mutta tuli väistämättä tehneeksi niin.

– Muroman elämässä oleellisinta oli, että hän oli henkilökohtaisesti kohdannut Jeesuksen Kristuksen. Tämä leimasi koko hänen opetustaan.

Peltolan mukaan Muroma ei ollut samalla tavalla opillisesti suuntautunut kuin esimerkiksi evankelinen liike.

– Muroman unelmana oli kuitenkin, että Raamattuopisto olisi paikka, jossa olisi kaikkien herätysliikkeiden hyvät piirteet.

Muroman tuntoja ja muromalaisuutta kuvaa Peltolan mukaan se, mitä Muroma itse kirjoittaa Herää Valvomaan -lehdessä 1942:

”Minun osakseni tuli yksinäisen kulkijan tie. En osannut hakeutua mihinkään hengelliseen ystäväpiiriin eikä mikään sellainen piiri tulla kohdalleni. Sitä kiinteämmin täytyi minun hakea yhteyttä elävän Herran kanssa”.

– Nykyään muromalaisuutta on kaikissa viidesläisissä järjestöissä. Jää tosin nähtäväksi, tukahtuuko se äärikarismaattisuuden ja Luther-säätiön puristuksessa, Peltola pohtii.

Muroma kirjoitti kymmeniä kirjoja, joita ovat julkaisseet muun muassa Perussanoma ja Kustannus Oy Uusi Tie. Muroman perustama Herää Valvomaan -lehti (nykyisin Elämään) ylsi parhaimmillaan 1960-luvulla 40 000 kappaleen levikkiin.

Viidenteen herätysliikkeeseen eli ”viidesläisiin” kuuluvat Suomen Raamattuopiston lisäksi Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura.

Tarkemmin Muromasta: Timo Junkkaala, Urho Muroma, herätyssaarnaaja. Perussanoma 1990. 

 
Artikkelibanneri perussanoma