Washingtonista mallia

 

Palasin pari päivää sitten Keski-Euroopasta MaaseutuLuston lukijamatkaa vetämästä. Toisena matkanjohtajana toiminut ystäväni, nykyisin sinkku, totesi bussimatkan vahvistaneen hänen uskoaan pitkiin avioliittoihin. Hän kertoi kiinnittäneensä huomiota siihen, kuinka hyvin monilla pitkään naimisissa olleilla pareilla synkkasi.

Keskikouluaikainen luokkatoverini puolestaan lähetti minulle viime viikolla sähköpostitse Washington Postissa olleen jutun siitä, kuinka eräässä isossa kirkossa Washingtonissa oli juhlittu pitkiä avioliittoja. Paikalla oli runsaat 600 paria, jotka olivat olleet naimisissa yli 25 vuotta.

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Kaksikymmentä vuotta amerikkalaisen miehen kanssa naimisissa ollut luokkatoverini piti ideaa hienona ja kyseli, onko Suomessa tällaista. Kerroin, että aina joskus joku pari uusii vihkivalansa kirkossa ja juhlii sen jälkeen, mutta kymmenien tai satojen parien kirkollisesta tapahtumasta en ole kuullut. Mutta toivottavasti tulevaisuudessa kuulen.

Tänä aikana ihmissuhteet ovat usein itsekkäistä ja pinnallisia, usein jopa kertakäyttötavaraa. Lapsia hankitaan ennen kuin mietitään, halutaanko oikeasti sitoutua toisiinsa. Osa on jopa sitä mieltä, ettei yksi ja sama puoliso voi tarjota tyydyttävää elämää kymmeniksi vuosiksi, vaan puolison vaihtaminen silloin tällöin on normaalia ja virkistävää, elämään uutta sisältöä antavaa.

En halua tuomita ja syyllistää niitä, joiden liitto on päättynyt epäonnistumiseen. Armo kuuluu jokaiselle. Mutta sellaista asennetta vieroksun, että yhteen muutetaan tai jopa naimisiin mennään sillä mielellä, että ”katsotaan nyt kuinka kauan tuntuu hyvältä”. Vastuullinen rakkaus ei ole ehdollista ja hetkellistä, pelkän tunteen varassa elämistä.

Mitä, jos kirkko tarjoaisi jäsenilleen ilmaista avioliiton hoitopäivää vaikka viiden vuoden välein? Tai satsaisi Parisuhteen palikat -tyyppiseen kristilliseen televisio-ohjelmaan vastapainoksi sille ihmistä rikkovalle kierrätyskulttuurille, jota useimmat televisiosarjat edustavat? On oikeastaan aika kummallista, että ”vanhoja” avioliittoja ei juhlita, mutta uusia kyllä vaikka kuinka monta kertaa.