Voitto maailmasta

 

Euroopassa luostarit tyhjenevät. Lähetystyö on muuttumassa kehitysyhteistyöksi. Lehdissä paavia nimitellään pannumyssypäiseksi kääkäksi. Jos uskoo Raamattuun Jumalan sanana, on fundamentalisti. Jotkut valitsevat itselleen omia piispoja. Jotkut boikotoivat entisiä.

Tiedotuspäällikkö leikkii piispaa. Piispaehdokkaat eivät usko Kristuksen syntyneen neitseestä, paitsi ”uskonnon äidinkielellä”. Teologia muuttuu sanoilla saivarteluksi. Kirkon verotulot vähenevät. Ikoneita varastetaan. HeTa tulee ja HeTa tappaa. Valamo käy YT-neuvotteluja.

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Kukaan ei jaksa ajatella, eikä hautajaisissa tai ristiäisissä juuri kukaan halua tai osaa lausua uskontunnustusta.

Minkä kiven tai puun taakse vetäytyisimme seuraavaksi? Voisimmeko ehkä pitää kiinni siitä, että ”pyhyyden kokemusta” on olemassa, jokaisen itse itselleen sorvaamaa? Ehkäpä, jos julistamme kirkkoveneen kuvan kristilliseksi symboliksi ja otamme sarjakuvapiirtäjäksi ateistin?

Jumalan sana puhuu toista: ”Kaikki mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut: meidän uskomme. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?”

Meidän ei tarvitse vilkuilla vetäytymispaikkaa. Me emme saa vilkuilla vetäytymispaikkaa: ”Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.” Kerran väki pakeni filistealaisia, mutta hararilainen Samma, Aagen poika asettui yksin hernettä kasvavan pellon keskelle, ”sai sen pelastetuksi ja voitti filistealaiset ja niin Herra antoi suuren voiton.”

Erään toisen kerran Jeesuksen opetuslapset pelkäsivät henkensä edestä myrskyävällä järvellä. Herra heräsi ja sanoi: ”Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei vieläkään ole uskoa?” Pelko sai nuhteet, koska se oli epäuskoa. Opetuslasten olisi jo siihen mennessä pitänyt oppia, kenen matkaan he olivat lähteneet.