Uusi pronssikäärme – mietteitä tasa-arvosta

Johdanto

Tässä esseessä tutkin kristinuskon ja tasa-arvon yhteensopivuutta. Mikäli Jumalan sana ja tasa-arvo ovat ristiriidassa, kumpaa tottelemme?

Kristinuskolla tarkoitan uskoa Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan sekä Jeesuksessa toteutuvaan pelastukseen kristillisten kirkkokuntien elävissä traditioissa.

Tasa-arvolla tarkoitan ihmisten juridista ja eettistä yhdenvertaisuutta.

Kristinusko – etenkin luterilainen kirkko – sekä tasa-arvo ovat usein esillä ja vuorovaikutussuhteessa Suomessa. Tasa-arvon keskeisyyttä ja haasteellisuutta kirkossa havainnollistaa vaikkapa se, että Kirkkohallitus myönsi hiljattain Kirkon tasa-arvopalkinnon kirjan ”Taantuvan tasa-arvon kirkko” kirjoittajille. Tasa-arvolla on keskeinen rooli suhtautumisessa kirkon kiistakysymyksiin naispappeudesta sekä samaa sukupuolta olevien vihkimisistä.

Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan tasa-arvo ja kristinusko sopivat hyvin yhteen. Hänen mukaansa tasa-arvo tulee huomioida myös Raamattua tulkittaessa. Onko arkkipiispan kanta perusteltu?

Oikeudenmukaisuuden jumalatar kädessään totuuden miekka sekä tekojen oikeudenmukaisuutta tasapainottava vaaka. Jumalatar esitettiin myöhemmin sokeana ilmaisemaan joko taivaallisen ja maallisen oikeuden kyvyttömyyttä jakaa oikeutta tai puolueettomuutta tietämättömyyden verhon takana. Oikeudenmukaisuuden personifiointi jumalattareksi juontuu antiikin Kreikasta ja Roomasta sekä egyptiläiseltä Maat-jumalattaresta, joka punnitsi ihmissydämet oikeudenmukaisuuden vaa’alla.

Järkevä tasa-arvo

Tasa-arvo on yksi oikeudenmukaisuuden muoto. Tällaisena sen voi tunnustaa yleisesti järkeväksi periaatteeksi. Yhdenvertaisuudessa ihminen saa samat mahdollisuudet, oikeudet ja ansiot riippumatta sukupuustaan, sukupuolestaan tai etnisyydestään.

Tasa-arvoa on esiintynyt aina. Esimerkiksi Aristoteleen mukaan orjat, naiset ja vapaat miehet ovat tasa-arvoisia – tosin vain suhteessa oman luokkansa jäseniin.

Ranskan suuren vallankumouksen perintönä säätyjen erioikeudet lakkautettiin. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo levisivät Eurooppaan. Samalla demokratia ja ihmisoikeudet, kuten sanan- ja uskonnonvapaus tulivat keskeisiksi.

Tasa-arvon vaade on edennyt progressiivisesti orjuuden lakkauttamiseen, naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon sekä kolonialismin ja rasismin tuomitsemiseen. Kehitys on ollut hidasta, mutta maailman voi sanoa muuttuneen tasa-arvoisemmaksi viimeisimpien vuosisatojen aikana.

Tasa-arvo liittyy myös talouselämään. Taloudellinen eriarvoisuus on vähentynyt etenkin hyvinvointivaltioissa. Taloudellinen tasa-arvo toteutuu, mikäli ihmisillä on yhtäläiset edellytykset menestyä.

Tämän päivän Suomessa tasa-arvo on laajasti ja vahvasti arvostettu periaate. Se on sikäli ”ravintoketjun huipulla” ettei sillä ole luonnollisia vihollisia – toisin kuin kristinuskolla.

Tasa-arvoinen kristinusko

Tarkastelen kristinuskon tasa-arvoisuutta Raamatun perusteella.

Raamatun sukupuolikäsitys on tasa-arvoinen: Mies ja nainen ovat molemmat Jumalan kuva. Raamatussa myös nainen on aktiivinen toimija: soturi, kuningatar ja rakastaja. Jeesuksella oli ajan tavan vastaisesti myös naisopetuslapsia. Hänen kohtaamisensa väheksyttyjen naisten kanssa ovat kuin intersektionaalisen feminismin pelikirjasta.

Kristinuskossa Jumala ei pelkästään samaistu heikkoihin, kurjiin ja köyhiin, vaan syntyy yhdeksi heistä.

Yhden kansan, Israelin, valitseminen Jumalan omaksi kansaksi on tasa-arvon kannalta kyseenalaista. Tosin Israelia ei valittu suuruutensa vaan pienuutensa takia. Tasa-arvo toteutui viimeistään uuden liiton myötä. Silloin pelastus irtaantui etnisyydestä ja muuttui universaaliksi – kaikki kansat ja rodut kohtaavat punaisella viivalla. Galatalaiskirje julistaa: ”yhdentekevää oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”.

Jaan siis arkkipiispan kannan kristinuskon ja tasa-arvon yhteensopivuudesta.

Tasa-arvo vastaan kristinusko

Kristityt tulkitsevat tasa-arvon ja kristinuskon usein yhteensopiviksi. Tasa-arvo saatetaan esittää jopa varsinaisena evankeliumina syntien anteeksiantamisen ja ikuisen elämän sijaan. Yhteensopivuuslinja on perusteltu, mutta vaillinainen.

Raamatun kirjoitukset edustavat patriarkaalisuutta. Kantaisät, kuninkaat, suuret profeetat ja Jeesuksen 12 opetuslasta ovat kaikki miehiä. Messias – pelastaja, auktoriteetti ja päähenkilö – on mies. Mies on vaimonsa pää. Naiselle varataan hiljainen ja kuuliainen paikka ”heikompana astiana”. Raamatun nainen on myös lankeemuksen airut, pöyhkeä kenokaula ja vamppi.

Kertomus moabilaisten syntyperästä Lootin ja hänen tyttäriensä välisestä insestistä, Israelille annettu jumalallinen oikeus sotia muita kansoja vastaan sekä Nooan pojan Kanaanin kiroaminen ”orjien orjaksi” ovat kyseenalaisia. Tarinalla perusteltiin aikoinaan tummaihoisten orjuutta. Raamatussa orjuus hyväksytään, sitä siedetään tai ei vastusteta tarpeeksi. Raamatussa ei liioin huomioida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Tuoreessa Raamatun käännöksessä UT2020 ilmaus ”veljet” on käännetty tasa-arvoisemmin ”veljet ja sisaret”. Tällaiset muokkaukset jäävät kosmeettisiksi. Raamatullinen tasa-arvo lisääntyisi jos esimerkiksi yksi opetuslapsi tulkittaisiin tummaihoiseksi naiseksi tai Jeesuksen kirkastuminen sateenkaaren väriseksi.

Kristinuskon patriarkaalista kieltä ei voi purkaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Järki vastaan tasa-arvo

Myös tasa-arvoa voi kritisoida, suitsia.

Meiltä puuttuu yhteisymmärrys sekä perustelut sille, missä tapauksissa yhdenvertaisuutta tulee soveltaa. Kiihkeimmätkään tasa-arvosaarnaajat eivät sovella periaatetta esimerkiksi lapsiin tai eläimiin. Muutenhan näiden pitäisi voida äänestää, ajaa autoa ja mennä naimisiin. Innokkaimmilla tasa-arvopuritaaneille lienee ymmärrystä keisari Caligulalle, joka nimitti hevosensa senaattoriksi. Ranskan suuren vallankumouksen aikaan monet näkivät korkeat kirkot tasa-arvon vastaisina. Tasa-arvoisessa arkkitehtuurissa ei jäisikään kiveä kiven päälle.

Lähes kaikki vannovat tasa-arvon nimeen. Silti harva heittäytyy kommunistiksi, vaikka yhteisomistus on tasa-arvoisin talousmuoto.

Tasa-arvo ja kristinusko ovat yhteensopimattomia, sillä yhden kirjan ja Jumalan korottaminen erityisasemaan on tasa-arvon vastaista. Vakaumusten tasa-arvossa mitään muutakaan uskomusta, totuuskäsitystä, moraalilausetta tai arvoa ei saa arvottaa toisen yläpuolelle. Näin kaikki trivialisoituu ja käärme jäytää omaa häntäänsä, sillä periaate kieltää samalla itsensä.

Tasa-arvolla on sittenkin luonnollinen vihollinen – luonto itse. Ei nimittäin ole tasa-arvoista, että nainen on miestä heikompi astia, joka joutuu kärsimään kuukautisista ja synnytyskivuista. Olemassaolo ei noudata tasa-arvoa, sillä yksi saa syntyä hyvinvointivaltioon ja toinen kehitysmaahan.

Tasa-arvon ongelmana on myös sen perusta. Pitäisikö meidän personifioida tasa-arvo jumalaksi tai pitää olemassaoloa itsessään tasa-arvoisena? Tosiasioista ei kuitenkaan voi johtaa moraalisia sääntöjä. Tasa-arvon suosion huomioiden on kummallista, että harva jos kukaan osaa perustella, miksi tätä periaatetta tulisi noudattaa muuten kuin yleisen hyväksynnän tai leimautumisen vuoksi.

Ilmeisesti termiä käytetään lähinnä retorisesti.

Jumala takaa oikeudenmukaisuuden paremmin kuin tasa-arvo niin tässä maailmanajassa kuin viimeisellä tuomiolla. Ymmärtääkseni kristillinen yksi ja ainoa tosi Jumala antaa perustan ja mandaatin tasa-arvolle pronssikäärmeellemme. Ilman Jumalaa tasa-arvo jää utopistiseksi velvollisuudeksi, patsaidenkaateluvandalismiksi ja oopiumiksi kansalle. Jumala näkee historiallisen kontekstin, lesken rovot ja tarkoitusperämme paremmin kuin norsunluutornitasa-arvo tai etuoikeuskehät.

Kristinusko vastaan tasa-arvo

Hulluus ja kristinusko sopivat hyvin yhteen. Järkemme käsittää Jumalan kaikkivaltiaaksi. Tasa-arvoon vedoten voimme estää ihmisiä asettumasta toisten yläpuolelle. Kristinuskon ilmoituksen edessä järki hämmästyy ja eriarvoisuustutka huutaa punaisena: Jumala laskeutuu omaa arvoaan alemmas. Joulun salaisuus ei ole tasa-arvon mukaista, vaan jumalallinen vastaus ihmisen luontaiseen nousukasmaisuuteen.

Kristinusko julistaa ristin hulluutta. Siksi Kristuksen ja hänen seuraajansa suunta on aina alaspäin – kurjuuteen, köyhyyteen, kuolemaan. Tämä näkyy selkeimmin Jeesuksen elämässä, sillä hän oli Jumalan Poika, josta kuitenkin tuli kaikkien orja, heikoimmista heikoin sekä häpeällisesti ja syntisenä kuollut rikollinen. Tästä pohjanoteerauksesta aukesi tie ylöspäin – kunniaan, kirkkauteen, ikuiseen elämään.

Kristillisessä uskossa järkevä ja tasa-arvoinen elämänmalli kääntyy ylösalaisin: sorretut, köyhät ja kurjat julistetaan autuaiksi. Viimeiset – tyhmät, pahat ja mitättömät – tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset – suositut, voittajat ja ylpeät – viimeisiksi. Eriarvoisessa maailmassa rikkaat mässäilevät yltäkylläisyydessä. Jumala ei tasaa. Hän ruokkii nälkäiset runsain määrin, mutta rikkaat lähettää tyhjin käsin pois.

Apostolin sanoin: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.” Loppukaneettini pätevät sikäli, kun yhteiskuntamme ja kirkkomme on vaihtanut Jumalan tasa-arvon jumalaan.

Onko minut ymmärretty? – Ristiinnaulittu vastaan tasa-arvo.