Olen asunut melkein 50 osoitteessa neljällä mantereella. Joskus, kun tarvitsen vaikka ruuvimeisseliä huonekalujen kokoamiseen, ajattelen: haenpa sähköruuvimeisselini varastosta. Ai niin, se varasto olikin aiemmassa osoitteessa eri maassa. Mielessäni ikään kuin elän samanaikaisesti kahdessa paikassa.
Synnin kanssa meille voi käydä samoin: emme muista, että olemme muuttaneet ja muuttuneet; että voimme valita olla tekemättä syntiä.
Kreikan sana doulos tarkoittaa orjaa, mutta se on usein käännetty myös palvelijaksi. Oletko muuten huomannut Raamattua lukiessasi, että Roomalaiskirjeen alussa Paavali esittelee itsensä Kristuksen doulosina (Room. 1:1). Samoin tekee Pietari (2. Piet. 1:1). Maria sanoi: “Minä olen Herran doule. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk. 2:38). Pietari saarnaa: “Näin teen: palvelijoihini (doulos) ja palvelijattariini (doule) minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat” (Ap. t. 2:18).
Onko sinustakin vaikea sana tuo sana orja? Mieleeni tulee elokuvakohtaus afrikkalaisista, jotka raatavat puuvillapellolla. Kuva liittyy Amerikan orjakauppaan kaukana menneisyydessä. Orjuus ei kuitenkaan ole loppunut. Itse asiassa nykyajan orjuus ylittää historian orjien määrän kolminkertaisesti. Maailmassa on nytkin yli 40 miljoonaa ihmistä, jotka voivat samastua kielikuvaan orjuudesta.
Minun kosketukseni orjuuteen on etelä-afrikkalainen Kukka, joka oli ihmiskaupan uhri, seksiorja. Parittaja antoi hänelle ruuan, vaatteet sekä huumeet. Parittaja päätti, milloin hän nukkui ja milloin myi itseään, ja Kukka kantoi kaikki rahat hänelle.
Nykyajan orjuus ylittää historian orjien määrän kolminkertaisesti.
Orjan tahto on alistettu toisen tahtoon. Paavalin mukaan olimme ennen synnin orjia, ja oma tahtomme oli alistettu meihin liimautuneen synnin tahtoon.
Monissa vanhoissa kulttuureissa orja oli sidottu omistajaansa kuolemaansa asti. Hengellisesti meillä oli niin vahva side syntiin, että vain kuolema pystyi murtamaan siteen: Jeesuksen kuolema.
Orjan on palveltava omistajaansa ohittaen oman parhaansa. Synnin orja on niin synnin vallassa, että palvelee sitä jopa omaksi vahingokseen.
Jeesuksen jälkeen emme siis ole enää synnin orjia, vaan meidän tulisi antautua vanhurskauden orjiksi (Room. 6:16-18). Jumala ei kuitenkaan tee meistä orjia. Paavali osoittaa, että koska tämän isännän “orjuus” on juuri sitä vapautta, mitä olemme aina etsineet, se kannattaa valita vapaaehtoisesti. Hän tietää parhaiten, mikä on meille hyväksi, ja siksi hän on mieluisa isäntä. Siksi Paavali kehottaa ryhtymään orjaksi käyttäenverbiä antautua. Armovoimaa on, että valitsemme palvella Jeesusta jopa omien intressiemme kustannuksella.
Armo auttaa eroon vanhoista tavoista
Vaikka vapaasti valitsisimme tulla Jumalan orjiksi, miksi edelleen teemme syntiä? Syyllinen on ”liha”, inhimillinen heikkoutemme, johon vaikuttavat monet asiat, mutta myös kuolleen ihmisemme vanhat tavat.
Kukka on tästäkin hyvä esimerkki. Hän onneksi vapautui orjuudesta, ja kirjoitimme hänen tarinansa kirjaksi Buttercup, from prostitution to true love (Kadun kukka, prostituutiosta vapauteen, Päivä 2019). Seksiorjana hänen oli täytynyt viedä ansaitsemansa rahat parittajalleen.
Julkistamistilaisuudessa Kapkaupungissa Kukka kiikutti jokaisesta myymästään kirjasta rahat minulle, vaikka sovimme, että hän voi pitää ne uuden elämänsä rakentamiseen. Hänen täytyi oppia uusi tapa toimia. Niin täytyy meidänkin. Mielemme, tahtomme ja tunteemme täytyy kouluttaa uudelleen.
C. H. Spurgeon sanoi: “Armo, joka ei muuta minua, ei myöskään pelasta minua.” Ellei armo saa minussa aikaan muutosta, en ehkä ole tullut uskoon ollenkaan. Pelastava armo alkaa muuttaa minua sisältä päin. Joskus tuntuu, että muutos on liian hidas, mutta ollaan armollisia itsellemme niin kuin Jumala on meille.
*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 9
Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä
