Ovatko usko ja tiede toisiaan vastaan? Näin olen saanut kuulla useista lähteistä. Tiede turvautuu todisteisiin, kun taas usko pohjautuu siihen, mitä ei voida todistaa. Uskonto on itselleen uskottelua eikä näin näyttele osaa uskottavassa maailmankatsomuksessa. Usko on joko nurkassa leikkivä lapsi, joka saattaa viihdyttää aikuisia kommenteillaan heidän käydessään pöydän ääressä vakavaa keskustelua, tai sitten usko on täysin tarpeeton, taaksejääneen kehitysvaiheen jäänne, josta pitäisi hankkiutua eroon.
Tällainen ajattelu vaikuttaisi perustuvan oletukseen, että Jumalaa ei ole olemassa. Jos taas ajattelemme Jumalan olevan olemassa, tai edes Hänen olemassaolonsa yhtenä vaihtoehtona pöydällä, tieteen ja uskonnon suhde toisiinsa näyttää hyvin erilaiselta. Usko ja tiede voivat olla informoimassa toinen toisiaan, tai usko voi olla täydentämässä tieteen johtopäätöksiä, jotka on tehty naturalistisen maailmankatsomuksen oletuksiin perustuen.
Usko voi antaa näkökulmaa kysymyksiin, joihin tiede ei kategorisesti pysty vastaamaan, sillä tieteen tutkimus rajoittuu fyysisen materian havaitsemiseen ja mittaamiseen. Näin ollen kysymykset elämän tarkoituksesta, moraalista tai materiaalittomasta Jumalasta tippuvat uskon tontille. Jos vaadimme näistä tieteellistä todistusta, on se sama kuin vaatisimme, että metallinpaljastimen pitäisi pystyä tunnistamaan muovi. Vaikka metallinpaljastin tunnistaa erinomaisesti metallin, ei se poissulje muovin olemassaoloa. Samoin on laita tieteellisen tutkimuksen ja Jumalan välillä.
Tieteen löydökset voivat myös olla todistamassa Jumalasta. Tiede toteaa universumin, kaiken materian, avaruuden sekä ajan saaneen alkunsa. Kuitenkaan tieteen avulla ei pystytä selittämään, kuinka tai miksi tämä kaikki sai alkunsa. Voimme todeta, että kaiken materian, avaruuden ja ajan alkuperän pitää olla itsessään materiaaliton, paikaton ja ajaton todellisuus, joka on voinut luoda koko universumin. Jos nämä vaatimukset laitettaisiin työpaikkailmoitukseen, ainoa pätevä hakija olisi Jumala. Hän on myös päätöksiä tekevänä persoonana riittävä syy siihen, miksi ylipäätään mitään on olemassa. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1. Moos. 1:1).
Jos nämä vaatimukset laitettaisiin työpaikkailmoitukseen, ainoa pätevä hakija olisi Jumala.
Usko tuo lisäarvoa maailmankuvaan, sillä monet elävät kuin Jumala olisi olemassa. Jos Jumalaa ei ole, elämällä ei voi olla objektiivista tarkoitusta tai merkitystä. Jos Jumalaa ei ole, mikään ei voi olla objektiivisesti moraalisesti oikein tai väärin. Kaikki on vain suhteellista. Minä tykkään mansikkajäätelöstä ja sinä taas suklaasta. Minun mielestäni ihmisten kiduttaminen huvikseen on väärin, ja sinun mielestäsi taas ei. Kaikilla on oma henkilökohtainen totuus oikeasta ja väärästä. Näin elämän eläminen on käytännössä mahdotonta. Jos haluamme elää johdonmukaisesti, pitää turvautua muovinpaljastimeen eli uskoon. Usko voi olla antamassa meille perustelun ja syyn asioille, jotka tiedämme olevan olemassa, mutta joita metallinpaljastin – eli tiede – ei pysty todistamaan.
Naturalistinen maailmankuva vaikuttaa riittämättömältä maailman selittämiseksi. Olen saanut olla mukana GO OUT -evankeliointiverkostossa, ja olemme saaneet nähdä ja kuulla, kuinka Jumala parantaa ihmisiä ympäri Suomen evankelioinnin yhteydessä! Pitkäaikaissairaudet ovat hävinneet, kun on rukoiltu Jeesuksen nimessä. Maailmalla tapahtuvista ihmeistä todistaa myös Craig Keener Miracles Today -kirjassaan. Lisäksi Jeesuksen tyhjä hauta 2000 vuotta sitten, sekä opetuslasten valmius kuolla uskonsa takia, todistavat, ettei mikään luonnollinen selitys riitä, vaikka niitä on tuloksetta yritetty esittää. Meillä on hyvät syyt uskoa, että yliluonnollinen voima on puuttunut maailman kiertokulkuun, ja haluaa olla yhteydessä meihin. Jumala on. Jumala on syy universumin alulle ja syy, miksi mitään on olemassa. Jumala mahdollistaa elettävän maailman katsomuksen, jossa on objektiivinen elämän tarkoitus ja moraali.
Kuinka tähän kaikkeen tulisi sitten suhtautua? Kiellämmekö yliluonnollisen mahdollisuuden, tai jäämme odottamaan tieteellisiä vastauksia kysymyksiin, joihin meidän metallinpaljastimemme – tiede – ei pysty vastaamaan? Pidämmekö uskon lapsen nurkassa erillään vakavasta keskustelusta, vaikka usein ”totuus tulee lapsen suusta.” Tämä vaikuttaisi kuitenkin aivan liian suppealta lähestymiskannalta, niin kuin olemme edellä todenneet. Todellisuutta ei pysty selittämään täysin naturalistin keinoin, vaan meillä tulisi maailmaa tutkiessamme ottaa metallinpaljastimen rinnalle muovinpaljastin. Näin voimme tutkia maailmaa laajemmasta näkökulmasta, sekä saada perustelut asioihin, jotka tiedämme pitävän paikkansa. Uskon ja tieteen ei ole tarkoitus olla toisiaan vastaan, vaan tukea toinen toisiaan.
Teksti: Eero Peuraniemi
Kirjoittaja on 2024 Teopoliksen pastoraaliopinnoista valmistunut Vammalan helluntaiseurakunnan nykyinen nuorisopastori, jolla on uskonpuolustus sydämellä. Lisäksi hän on mukana johtamassa GO OUT -katuevankeliointi verkostoa.
