Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Tieteen ja uskonnon ristiriidasta

 

Tiede ja uskonto ovat aina ristiriidassa keskenään. Niiden alkuoletukset poikkeavat toisistaan. Uskonnosta riippuen ristiriitojen määrä vaihtelee. Jos uskonnon alkuoletuksena on, että kokemamme maailma on harhaa, josta pitää mietiskelemällä vapautua, on kosketuspinta tieteen kanssa melko vähissä. Kristinuskon kanssa kosketuspintaa on runsaasti. Molemmissa oletetaan esimerkiksi, että universumi on olemassa ja siinä vallitsevat muuttumattomat luonnonlait. Tämä on helposti ymmärrettävissä, jos niin halutaan, koska nykytiede on syntynyt länsimaissa.

Yhteisistä alkuoletuksista huolimatta myös eroja alkuoletuksissa löytyy. Merkittävin on kristinuskoon sisältyvä oletus Luojasta, Jumalasta. Tämä ei sisälly tieteen alkuoletuksiin eikä sen pidäkään ottaa asiaan kantaa. Jotkut innokkaat tiedeuskovaiset tätä kuitenkin toivovat. Tiede on yhtä ateistista kuin kahvin keitto, kumpaakaan ei tarvitse sotkea metafysiikkaa.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Kuinka voisimme ratkaista tämän teististen uskontojen ja tieteen välisen ristiriidan?  Jospa kerran vuodessa joukko uskonoppineita kokoontuisi päättämään, mitkä tieteen tuloksista olisivat hyväksyttäviä? Tämä luonnollisesti loukkaisi tieteen vapautta. En usko että tässäkään asiassa saavutettaisiin täyttä yhteisymmärrystä. Lopputuloksena saataisiin luterilainen tiede, katolinen tiede, ortodoksinen tiede, sunnalainen tiede, šiialainen tiede, juutalainen tiede ja niin edelleen. Jokaisella ryhmittymällä olisi tietysti omat julkaisunsa fysiikasta, kemiasta, biologiasta jne. Myös professorien määrä lisääntyisi moninkertaiseksi, mutta en usko, että siitä olisi ihmiskunnalle hyötyä, päinvastoin.

Voisimme tietysti luottaa tiedemiehiin. Joukko eturivin tiedemiehiä kokoontuisi kerran vuodessa päättämään, mitkä Raamatun kohdista ovat tieteen hyväksymiä ja mitkä eivät. Vuosittainen tapaaminen olisi tarpeellinen, koska tieteellinen käsitys muuttuu jatkuvasti. Saataisiinkohan edes tiedemiesten kesken yksimielisyyttä? Myös tiedemiehillä on toisistaan poikkeavia ja keskenään ristiriitaisia teorioita ja käsityksiä. Kuinka kvanttifysiikan kööpenhaminalainen tulkinta huomioitaisiin vai pitäisikö se jättää kokonaan pois? Voidaanko kaikki tapahtumat selittää kvarkkien avulla vai onko kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa? Tämä ratkaisutapa loukkaisi tietysti uskonnon vapautta.

Kummasta meidän pitäisi luopua tieteen vai uskonnon vapaudesta?

Asiat ovat siis hyvin niin kauan kuin tieteen ja uskontojen välillä valitsee ristiriita, mutta miksi se vieläkin häiritsee?

Hannu Sippola

Kirjoittaja on espoolainen tutkija.