Pidän kovasti suolasta. Tämä herrojen herkku on upea mauste. Sitä louhitaan maaperästä tai haihdutetaan merivedestä. Yksinkertainen aine saa ruuan kuin ruuan maistumaan.
Mutta suola nostaa verenpainetta. Tiedän sen valitettavan hyvin, koska kärsin korkeasta verenpaineesta. Onneksi lääkkeet auttavat. Mutta liian suolaista ruokaa pitäisi välttää.
Kesäloma on enää kaunis muisto vain, ja verenpaine tuntuu nousevan myös kirkossa. Puhe kirkon hajoamisesta kiihtyy.
Mitä oikein on tapahtumassa?
Onko evankelisluterilainen kirkko ajanut herätysliikkeet ja kirkon konservatiivit siinä määrin ahtaalle, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä kirkosta? Vai ovatko kirkon konservatiivit maalanneet itsensä nurkkaan? Onko liian tiukka kanta esimerkiksi naispappeuteen tehnyt yhteistyön mahdottomaksi?
Piispat voisivat huokaista helpotuksesta, kun enää ei tarvitsisi perustella yhteiskunnan silmäätekeville, miksi kirkko jarruttaa muutoksia.
Herätysliikkeiden eroa kirkosta on pitkään pidetty mahdottomana. Se on ollut puheenaiheena kuin Harry Potter -kirjojen Voldemort – asista ei ole saanut edes ≥puhua, koska se on nähty niin epätoivottuna kehityksenä.
Myöhemmissä Harry Pottereissa alettiin odottaa lopullista välienselvittelyä pahojen voimien kanssa. Silloin Voldemortin nimi ei enää ollut tabu. Kirkollinen keskustelu tuntuu siirtyneen tähän vaiheeseen. Kirkon hajoamisesta uskalletaan puhua avoimesti.
Mietitään hieman kotoista Voldemortiamme. Miltä Suomen kirkollinen kenttä näyttäisi konservatiivien eron jälkeen?
Nuorissa ikäluokissa on ilahduttavasti nähtävissä jonkinasteista hengellistä heräämistä, mutta kirkon jäsenmäärä on vapaassa pudotuksessa. Kirkkoon kuuluu 62 % suomalaisista ja luku laskee noin yhden prosentin vuosivauhtia. Konservatiivien lähtö aiheuttaisi kirkosta eroamisiin huomattavan piikin.
Toisaalta konservatiivien lähdön aiheuttama pudotus ei luultavasti olisi valtava. Varmaankin kertarysäyksellä kirkosta lähtisi parin–kolmen prosentin verran väkeä. Mutta tämän jälkeen muutos olisi suurempi.
Eron jälkeen kirkosta tulisi nimittäin kertaheitolla liberaalimpi. Piispat voisivat huokaista helpotuksesta, kun enää ei tarvitsisi perustella yhteiskunnan silmäätekeville, miksi kirkko jarruttaa muutoksia. Olisi helpompi hengittää.
Mutta kuten pakkasella, jos unohtaa laskea housunsa, helpotus olisi väliaikainen. Useat esimerkit, kuten yhdysvaltalaisen liberaalin ELCA-kirkon jäsenkato, osoittavat, että kirkon liberaalius vain kiihdyttää sen jäsenmäärän pienenemistä.
2030-luvulla kirkon jäsenmäärä mitä luultavimmin putoaisi alle puoleen suomalaisista. Sen jälkeen kirkon olisi yhä hankalampi pitää kiinni saavutetuista eduistaan. Piispat joutuisivat taas käymään ikäviä keskusteluja. Pitäisi puhua isommista asioista kuin kisapapista olympiajoukkueessa.
Meillä olisi suuri mutta kutistuva liberaali kirkkokunta ja paremmin pintansa pitäviä mutta pieniä konservatiivisia kirkkoja. Luterilaisuuden merkitys yhteiskunnassa vähenisi entisestään.
Mutta miltä näyttäisi herätysliikkeiden tulevaisuus kirkon ulkopuolella? Ei olisi helppoa sielläkään. Uudesta kirkosta tulisi alkuun pieni, sen talous olisi vaikeuksissa. Määrärahat pienenisivät. On vaikea nähdä, että toiminta pysyisi samankokoisena kuin nyt. Toisaalta uusi tilanne lisäisi vapaaehtoista kannatusta.
Luultavasti uuden kirkon jäsenmäärä lähtisi kasvuun. Nyt luterilaisesta kirkosta liitytään ortodoksikirkkoon, katoliseen kirkkoon ja vapaisiin suuntiin. Uusi kirkko voisi tarjota monelle lähtijälle kulttuurisesti tutun vaihtoehdon kansankirkon tilalle.
Esimerkiksi Lähetyshiippakunnan jäsenmäärä kasvaa koko ajan. Mutta silti siihen kuuluu vain pieni määrä ihmisiä – alle 3000 jäsentä.
Myös uusi kirkko tulisi jäämään yhteiskunnassa marginaaliin, ellei ihmettä tapahtuisi. Todennäköisesti eron jälkeen Suomen kirkollinen kenttä muistuttaisi yhdysvaltalaista luterilaisuutta. Meillä olisi suuri mutta kutistuva liberaali kirkkokunta ja paremmin pintansa pitäviä mutta pieniä konservatiivisia kirkkoja. Luterilaisuuden merkitys yhteiskunnassa vähenisi entisestään.
Herätysliikkeitä on pitkään kutsuttu kirkon suolaksi.
Suolaton ruoka maistuu pahalta. Sellaista ei kukaan halua. Ja suola sellaisenaan vasta pahalta maistuukin.
Jos kirkko ei löydä keinoja antaa herätysliikkeille toimintatilaa, siinä häviävät kaikki.
Vaikka verenpaine nousisi.
Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka radiokolumneja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan oma BLOGI on kuunneltavissa myös Dei Plussassa.
