Sukupuoli-ideologian harhaanjohtava kielenkäyttö

 

Sukupuoliaatteeksi tai sukupuoli-ideologiaksi (gender ideology) kutsun näkemystä, jonka mukaan sukupuoli ei määräydy objektiivisesti havaittavien biologisten tuntomerkkien vaan ihmisen subjektiivisen kokemuksen pohjalta. Tämän aatteen mukaan jotkut ihmiset syntyvät ”väärään kehoon”, joka ei vastaa heidän ”aitoa sukupuoliolemustaan”.

Uusi sukupuolikäsitys hyväksytään

Jalohaukat vko 3 SMy

Sukupuoli-ideologian periaatteet saatettiin osaksi kansainvälisesti hyväksyttyä sopimusta neljännessä naisten asemaa käsittelevässä maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995.

Pekingin konferenssin tuloksena syntyi Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden ”on edistettävä sukupuolinäkökulman aktiivista ja näkyvää soveltamista kaikkeen toimintaan ja ohjelmiin” (osa 2: 202).

Hämäävä kielenkäyttö

Sukupuoli-ideologian läpimurto onnistui hämäävän kielenkäytön ja poliittisen manipulaation avulla. Sukupuolen käsitettä ei määritelty ja useat kolmannen maailman edustajista olettivat, että sukupuolella tarkoitettiin naista ja miestä. Todellisuudessa sukupuolella tarkoitettiin subjektiiviseen kokemukseen perustuvia sosiaalisia sukupuolia.

Pian Pekingin konferenssin jälkeen alettiin vaatia kaikkia jäsenvaltioita pitäytymään itsemäärittelyyn perustuvaan sukupuolikäsitykseen, jonka mukaan sukupuolella tarkoitetaan lukuisia erilaisia sosiaalisia sukupuolia. Myönteisen merkityksen omaavat sanat kuten vapaus, tasa-arvo, avioliitto, perhe ja sukupuoli saavat huomaamatta uuden merkityksen.

Sukupuolien tasa-arvo

Sukupuolien tasa-arvolla ei tarkoiteta pelkästään naisten ja miesten tasa-arvoa tai naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia lain edessä. Tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että sukupuolta ei saa määritellä biologisiin tosiasioihin perustuvaksi kaksijakoiseksi tosiasiaksi, koska tällaisen määritelmän väitetään syrjivän niitä, joiden subjektiivinen kokemus ei vastaa heidän kehollista sukupuoltaan.

Näin siis tasa-arvoon vedoten sukupuolikäsitys pyritään muuttamaan siten, ettei sukupuoli enää määräydy objektiivisesti havaittavien ominaisuuksien vaan subjektiivisen kokemuksen perusteella.

Opetushallituksen harhaanjohtava kielenkäyttö

Tällaista harhaanjohtavaa kielenkäyttöä viljellään taitavasti Suomen Opetushallituksen kouluille antamassa oppaassa Tasa-arvotyö on taitolaji: Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa (2015).

Opetushallituksen opettajille tarkoitettu opas venyttää tasa-arvon käsitteen merkitystä pyrkimyksessään muuttaa sukupuolikäsitys subjektiiviseen kokemukseen perustuvaksi: ”Tasa-arvokäsite kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.” (Tasa-arvotyö on taitolaji, s. 67.)

Toisin sanoen, jos et hyväksy sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi, et kannata tasa-arvoa. Samalla tavalla tasa-arvon vastaista (s. 67) ja syrjivää (s. 47) on oppaan mukaan asettaa ohjeelliseksi kaksijakoisen sukupuolikäsityksen varaan rakentuva avioliittokäsitys, vaikka se on ainoa joka rakenteellisesti turvaa lapsen oikeuden isään ja äitiin. Tasa-arvon vastaista on siis puolustaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta. Tasa-arvon nimissä vaaditaan kaikkein heikoimman osapuolen eli lapsen perustavien identiteettioikeuksien purkamista.

Koska subjektiiviseen kokemukseen perustuva sukupuolikäsitys ei tee oikeutta sukupuolen objektiivisille tosiasioille, opettajia ohjaillaan tämän käsityksen omaksumiseen manipuloivalla kielenkäytöllä. Epätasa-arvon kannattamisesta eli moraalisesta vääryydestä syytetään henkilöä, joka puolustaa biologista tosiasiaa sukupuolen kaksijakoisuudesta ja lapsen identiteettioikeudet turvaavaa avioliittokäsitystä.

Tasa-arvon nimissä opettajia ohjataan kyseenalaistamaan ”heteronormatiivisuutta” (s. 24), eli naisen ja miehen toisiaan täydentävyyden varaan rakentuvaa avioliittokäsitystä ja sen pohjana olevaa kaksijakoista sukupuolikäsitystä (s. 24). ”Yksipuolisena” pidetään perhemallia, jossa on molemmat sukupuolet edustettuina, ja joka turvaa lapsen oikeuden isään ja äitiin.

Tällainen orwellilainen uuskieli on omiaan luomaan käsitteellistä sekaannusta oppilaissa, joille koulun olisi tarkoitus välittää jäsennelty kuva todellisuudesta.

Oppilaita hämmentävää käsitesekaannusta

Opetushallitus ohjaa opettajia kyseenalaistamaan luonnollisen sukupuolijaon tyttöihin ja poikiin, miehiin ja naisiin, vaikka tällainen kyseenalaistaminen on omiaan johtamaan koululaisia hämmennykseen.

On merkille pantavaa, että sukupuoliahdistuneiden nuorten määrä on kasvanut eksponentiaalisesti samaan aikaan kun kouluissa on alettu soveltaa oppaan ohjeita: ”Opetuksessa pidättäydytään sosiaalistamasta oppilasta hänen ulkoiseen sukupuoleensa” ja kyseenalaistetaan sukupuolittavat tekijät (s. 68).

Opas perustuu aktivistien ”kokemuksiin”

Opetushallituksen opetusneuvos ja oppaan laatijakuntaan lukeutuva Liisa Jääskeläinen kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa 15.12.2015 oppaan kirjausten perustuvan ”pitkälti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen näkemyksiin”, jotka perustuvat näiden järjestöjen piirissä toimivien ihmisten ”kokemukseen”.

Opetushallituksen oppaassa ei Suomen kouluja ohjeisteta opettamaan sukupuolesta tieteen tutkimustulosten perusteella. Sen sijaan ohjeellisena pidetään aktivistien kokemuksia, joita värittävät heidän aatteelliset, ideologiset ja maailmankatsomukselliset vakaumuksensa. Opetushallituksen pyrkimyksenä on saada kaikki Suomen koululaiset omaksumaan nämä ideologiset ja harhaanjohtavat vakaumukset.

Asiaa tarkemmin käsitelty kirjoissa:

Sukupuoli muutoksessa (Päivä 2019) https://tapio.blog/sukupuoli-muutoksessa/

Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe (Perussanoma 2020) https://tapio.blog/kirja-saanko-luvan-sanoa/