Sananen sanan julistajalle

 

Jeremia sai nuorena kutsun Jumalan sanan julistajaksi, kansojen profeetaksi, repijäksi ja hajottajaksi. Me saarnamiehet ja -naiset olemme myös saaneet Jeesukselta kutsun hänen valtakuntansa työhön.

Jokainen kutsun saanut joutuu Herran kouluun. Hän joutuu ensinnäkin kokemaan vaikeuksia ihmissuhteissaan. Avioliitto voi olla vaikea ja lapset suurissa ongelmissa. Työtoverit saattavat iskeä puukon selkään. Sitten tulevat kiusaukset ja lankeemukset – ja olen ollut näkevinäni, että ne tulevat ennen tärkeää tehtävää.

SEKL neliö1kk talvi

Jossain vaiheessa julistajan on tehtävä valinta oman onnensa ja Jumalan sanan väliltä. Joka valitsee oman onnensa, siltä katoaa uskottavuus – ja siihenhän sielunvihollinen on koko ajan pyrkinytkin. Miksi kuulijat uskoisivat saarnamiestä tai -naista, jonka elämä on räikeässä ristiriidassa Raamatun kanssa? Kompromissin tehneeltä katoaa vähitellen puheistaan elävä sana ja halu taistella Raamatun arvovallan puolesta.

Tosiasiassa me jokainen olemme langenneet taistelussa helmasyntejämme vastaan. Kysymys on vain siitä, mitä teemme lankeemuksemme jälkeen. Tunnustammeko me tekomme synniksi? Pyydämmekö sitä anteeksi Jeesuksen sovituskuolemaan vedoten ja rukoillen, että Herra meidät helmasynnistämme vapauttaisi? Vai muutammeko Raamatun tulkintaamme sellaiseksi, ettei meidän tarvitsekaan tehdä parannusta?

Jos lankeemukset tunnustetaan, ne kasvattavat saarnaajaa julistamaan evankeliumia oikein. Jeesuksen haavat tulevat tutuiksi ja pysyvät saarnojen sisältönä, kun julistaja-parka joutuu niihin vedoten pyytämään syntejään anteeksi yhä uudelleen. Jos saarnaaja taas puolustelee syntejään, hänestä tulee kohta pelkkä seremoniamestari.

Niin, kärsimykset ja synnit muokkaavat julistajan sydämen peltoa, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan siemen, joka hänenkin sydämeensä kylvetään. Raamatun mielekäs lukeminen omaksi rakennukseksi on elinikäisen projekti, jossa ei koskaan tulla valmiiksi. Jeesus opitaan tuntemaan vain niin, että kuunnellaan hänen ääntään Raamatussa ja puhutaan hänelle rukouksessa. Joka päivä.

Kuulija kyllä sitten tajuaa, mitä Jeesus julistajalle itselleen merkitsee. Hän tajuaa nimenomaan sen, onko sana kulkenut ensin julistajan sydämen läpi, vai onko se vain kirjoista saatua pään tietoa. Niin kuin senkin, miten kalliisti luottamus Jumalan sanaan on maksettu: onko siinä riiputtu kiinni vaikka viimeisillä voimilla tuskan, kiusausten ja lankeemusten keskellä.

Jeremia sai käskyn puhua kansalle KAIKKI se, mitä Herra oli hänelle ilmoittanut. Samaa sanoi Jeesus lähetyskäskyssään. Jokaisessa kulttuurissa on kuitenkin jokin tabu-aihe, joka on äärettömän vaikea tuomita julkisessa puheessa. Japanissa se on – uskokaa tai älkää – epäjumalanpalvelus. Nyky-Suomessa taas vaatii suurta rohkeutta sanoa ääneen, että Raamatun mukaan ainoa oikea tapa elää seksuaalielämäänsä on elinikäinen avioliitto miehen ja naisen välillä. Kaikkien muiden on elettävä selibaatissa.

Olemme menossa vaikeita aikoja kohti. Jeremia kesti painostusta ja vainoa 40 vuotta käytännöllisesti katsoen yksin. Sana kantoi häntä läpi pilkan, pieksämisten, vankeuden ja marttyyrikuoleman. Niin se tulee kantamaan meitäkin, jos me vain siinä kiinni riipumme.

(Aamuhartaus teologipäivillä kauan sitten…)