Rauhan Jumala

 

Viimeisen parin vuoden aikana itsenäisen Suomen merkitys on korostunut. Ymmärrämme entistä selvemmin, kuinka arvokasta on maamme vapaus. Samalla kun kiitämme siitä, rukoilemme sen säilymisen puolesta.

Mutta meidän on tärkeä pitää mielessä myös toisten hätä. Emme saa unohtaa konflikteissa kärsiviä.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Uutisia lukiessa olisi helppo turtua ajatukseen siitä, että vihollisten on vain kuoltava. Edes seurakunta ei ole turvassa ympäristöä vahvasti muokkaavilta mielipiteiltä. Uusi testamentti kuitenkin varoittaa vihasta, katkeruudesta ja kostonhalusta.

Ei unohdeta, että kaikkien rintamalinjojen molemmilla puolilla on miehiä, vaimoja, vanhempia, lapsia – rakkaita. He ovat ihmisiä, joiden puolesta Jeesus on antanut henkensä.

On syytä varoa vihan ja koston ajatuskulun vankiloita. Vapauteen Kristus on meidät vapauttanut ja opettanut rukoilemaan: ”Isä meidän, tulkoon sinun valtakuntasi” – rauhan valtakunta, oikeudenmukaisuuden valtakunta. ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Todella ajankohtainen rukous.

Niin kauan kuin vain voimme, saamme toteuttaa meille annettua tehtävää.

Nyt ymmärrämme ehkä aiempaa paremmin, kuinka suuri pettymys monille oli, että Jeesus ei aikanaan ollutkaan israelilaisten kipeästi toivoma ja odottama sotilaallinen vapauttaja. Hän ei lähtenyt lietsomaan fyysistä kapinaa. Päin vastoin, hän antoi henkensä. Hän rukoili vainoojiensa puolesta ja opetti kääntämään toisen posken. Täysin vastoin päiviemme arvoja.

Meidän ja muiden on lupa ja tärkeää suojella maitamme, mutta muistetaan, että suurimmat voitot eivät ole saavutettavissa tuhoa tuovin asein. Paavali kirjoittaa, etteivät meidän kristittyjen sota-aseet ole tämän maailman aseita. Silti niissä on voima. Suurinta siunausta maallemme voimme seurakuntana saavuttaa polvillamme.

Ja samalla kun kiitämme itsenäisyydestämme, rukoillaan oikeudenmukaisuuden toteutumista ja rauhaa maailmamme kärsimyksen keskelle huolimatta siitä, että tiedämme kansan nousevan kansaa vastaan. Rukoillaan rauhaa Jerusalemille ja Ukrainaan. Näiden lisäksi maailmassamme on monta muutakin kärsimyksen täyttämää kriisipesäkettä.

Pimeyden lisääntyessä meillä on Jeesuksen käsky nostaa päämme. Niin kauan kuin vain voimme, saamme toteuttaa meille annettua tehtävää tehdä opetuslapsia kaikista kansoista. Kristus rakastaa jokaista ihmistä kaikkien konfliktien kaikilla puolilla. Hän on kuollut heidän puolestaan.

Meillä on tehtävä. Olemme kutsutut antamaan kaikkemme, jotta pimeyden keskellä evankeliumi murtaisi kahleita sekä yksilöiden että kansojen kohdalla. Saamme kysyä, mikä on juuri minun osani tämän tehtävän toteuttamisessa.