Valtakunnansyyttäjä on haastanut Suomessa, ensimmäistä kertaa historiassa, Raamatun oikeudenkäynnin keskipisteeseen. Tilanne on herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Eikö Raamattua enää pidetä länsimaisen oikeuslaitoksen kehityksen alkupisteenä? Eikö Raamattua enää pidetä totuuden symbolina? Ministeri sitoutuu virkavelvollisuuksiinsa ja lupaa toimia kunniamielessä, vedoten Jumalaan ja käyttäen Raamattua apuna, kirjaimellisesti sormet Raamatulla.
Ollaanko Raamatun yhteiskunnallista arvovaltaa tuhoamassa ja tuomassa ateismia tilalle? Ja millä perusteella?
Yliopistot, koulut ja tiedelehdet ovat vakiinnuttaneet ateismin yhteiskunnalliseksi totuudeksi. Mutta ovat samalla unohtaneet tieteellisen menetelmän, jonka avulla estetään tutkijan maailmankatsomuksen vaikutus tutkimustuloksiin. Voidaanko ateismi ottaa yhteiskunnan viralliseksi uskonnoksi sillä perusteella, että Jumalan ilmoitus Raamatussa olisi todistettu epätieteelliseksi?
Tutkimus ja opetus perustuu nykyään kaikissa oppiaineissa ateismiin. Ateistisen ajatusmaailman ylläpito edellyttää kuitenkin melkoista mielikuvitusta. Muutamia esimerkkejä. Aine päättää akatemian mukaan ryhtyä elämään ja haluaa tulla tietoiseksi itsestään. Yliopisto tutkii astrobiologiaa eli harrastaa eräänlaista alkemiaa elämän synnystä kaikkialla kosmoksessa, vaikka sitä ei voi syntyä itsestään edes täällä. Biologit opettavat, että Tyrannosaurus rex kehittyi talitiaiseksi ja uimaan mennyt virtahepo ryhtyi ryhävalaaksi. Ihminen, jolla on emätin, toimivat munasarjat ja XX kromosomit ei olekaan nainen, vaan voi vapaasti valita ”sadoista eri sukupuolista” ja loppu hoituu puukolla ja pillereillä. Lapsi saa päättää sukupuolestaan, eikä siihen saa puuttua. Terapia määritellään rikokseksi. Teologisissa tiedekunnissa revitään Raamattua kirkollisveron maksajien laskuun. Kaiken läpäisevä oppiaine läntisissä yhteiskunnissa on perinteisen juutalaiskristillisen kulttuurin kumoaminen ja korvaaminen ateismilla.
Kristinuskon kriitikon tunnistaa siitä, että hän kuvittelee olevansa ”oppineempi kuin edeltävät sukupolvet”.
Kristittyjen pilkkaaminen yliopistoissa ja yhteiskunnassa ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan vaan pääsylippu akateemiseen virkaan. Kun tunnettu professori sanoo, että ”kristinusko on mielen virus, joka pitäisi hoitaa skitsofrenialääkkeillä”, tästä ei seuraa haastetta valtakunnansyyttäjältä. Sen sijaan valtakunnansyyttäjä vaatii nyt, että Jumalan Sana pitää tuomita Korkeimmassa oikeudessa.
Jos arvostelet oppilausetta uusdarvinistisesta evoluutiosta, joudut vaikeuksiin Euroopan neuvoston, opetushallituksen ja piispojen kanssa. Ateismia ei saa arvostella edes tieteellisen menetelmän perusteella. Virka voi myös lähteä alta.
Jos arvostelet aborttia, joudut valtavan vihan kohteeksi. Vastasyntyneen ihmisen murhaaminen on hyvin vakava asia, mutta jos ihmisen murhaa ennen synnytystä, kyseessä on lääketieteellinen toimenpide.
Ateistisen nykyuskonnon kulmakivi on perheen hajottaminen. SETA käy saarnaamassa LGBTQ hullutustaan kouluissa, Jeesuksen mainitsemisesta sakotetaan.
Totuudesta voi nykyään puhua vain, jos ateisteja ei ole auditoriossa. Totuus ei kuulu moderniin arvomaailmaan, vaan ”kaikki on suhteellista”. Suomessa myös piispainkokous on luopunut laillisuudesta ja taipunut seksuaalipoliittisen paradigman alle. Raamatussa kuitenkin varoitetaan vakavasti: ”Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan” (Ap.t. 5:39).
Uskonnollista tyhjiötä ei missään yhteiskunnassa kuitenkaan koskaan ole. Moderni akateeminen yliopistoihminen on usein buddhisti koska ”uskonto ilman jumalaa” miellyttää. He maksavat mielellään jopa 5 000 euroa mindfulness -kurssista, jotta voivat ”tyhjentää päänsä” ja kellua nykyhetkessä. Kirkkojen lattioille levitetään joogamattoja.
Mitä uskova voi tehdä? Vaikeneminen on pahin vaihtoehto. Loppusota käydään ihmisten mielistä, sillä eriävän mielipiteen julkituomisesta rangaistaan pian rikoslaissa, jos emme toimi nyt. Haluammeko, että lainsäätäjä sanelee, mikä on oikea ja ainoa sallittu mielipide eli haluammeko totalitäärisesti jumalattoman yhteiskunnan?
Valitettavasti kirkkokin myötäilee ateistista paradigmaa, kun piispat kirjoittavat kannanotossaan ”Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa”, että: ”Valtaosa kristillisistä kirkkokunnista pitää opetusviran kannanotoissaan tai muissa virallisissa linjauksissaan luonnontieteen tuloksia, esimerkiksi evoluutioteoriaa ja nykyaikaisen kosmologian tuloksia, yhteensopivina kristillisen teologian kanssa. Luterilaisen kirkon rinnalla myös roomalaiskatolisen kirkon sekä ortodoksisten, anglikaanisten, metodistien ja monien protestanttisten kirkkojen näkemys on, ettei kristinuskon ydinvakaumusten ja nykytieteen tulosten välillä ole ylitsepääsemätöntä ristiriitaa.” Huomaa, että ateismin ainoa ”älyllinen” perustelu on evoluutioteoria.
Ateistien maailma on nyhjäisty tyhjiöenergiasta. Tämä on ”puoliksi” Raamatun mukaista: ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr.11:3). Ihmissilmille näkymättömästä kyllä, mutta Jumalan Sanasta tulivat maailmankaikkeuden ja elämän rakennus- ja toimintaohjeet. Niitä ei synnyttänyt tuntemattomasta syystä tapahtunut vetykaasupäästö tai lämmin lätäkkö; sattumalta tapahtuneista kopiointivirheistä ja valinnasta nyt puhumattakaan. Ateistien uskonkappaleet, joihin piispatkin puheenvuorossaan sitoutuvat, edustavat akateemista näennäistiedettä. Moderni biologia ei ole nopanheittoa vaan informaatiotiedettä. Sattuma ei kryptaa DNA:han digitaalisia rakennus- ja toimintaohjeita.
Akateemista näennäistiedettä?
Kyllä – – luit aivan oikein. Alkuräjähdys, alkuliemi, alkusynty, alkusolu ja alkuihminen edustavat tieteellisen menetelmän vastaista reduktionismia eli filosofointia maailmasta, joka päätti luoda itsensä ja elämän ilman Jumalaa. Kaasu ei tiivisty, fysiikan ja kemian lait estävät alkusynnyn, sattuma ja valinta eivät rakenna elämän molekyylikoneita; soluelimistä ja solukalvoista puhumattakaan. Tämän vuoksi Yalen yliopiston professori David Gelernter sanoutui irti uskosta uusdarvinismiin.
Ateismin kulmakivet eivät edusta kokeellista tiedettä, vaan Jumalasta vieraantuneiden ihmisten filosofointia. Kyseessä eivät ole ”nykytieteen tulokset” vaan kyseessä on tieteeksi naamioitu tarinointi ja korvaava uskonto sellaista tarvitseville, hädissään oleville sieluille.
On perusteltua kysyä, onko Raamattu lakannut olemasta kirkon ylin ohje? Se oli sitä Jeesukselle, apostoleille, Moosekselle, profeetoille sekä kaikille Vanhan ja Uuden testamentin kirjoittajille. ”Nykytieteen tulokset” muuttuvat vuosittain, Jumalan Sana ei muutu eikä sitä pidä haastaa maalliseen oikeusistuimeen. Tästä voi olla vakavia seuraamuksia koko Suomelle.
Ateisteja ei loppupeleissä kuitenkaan todellisuudessa ole, sillä useimmat rukoilevat hädän hetkellä Jumalaa, koska usko on meillä kaikilla tehdasasetuksena: ”Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä – – niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” (Room.1:19–20). Pian selviää, onko Suomessa enää laillista siteerata Roomalaiskirjeen 1. luvun loppuosaa.
