Kirjoittanut
Pasi Turunen on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja. Hän on kirjoittanut muun muassa kirjat Vartiotorni – Valtakunta uudessa valossa (2015, 2p.), Uskon Puolesta (2011) sekä uusimpana Israel – Jumalan silmäterä, maailman silmätikku (2018, 2p.) www.patmos.fi”Jumalan kalliit lupaukset ovat oikeita ’kultareunaisia’ arvopapereita. Jumalan lupaukset ovat uskovan kallein aarre ja heidän arvokkain henkilökohtainen omaisuutensa,” kirjoitti Bertel Törmavaara vuonna 1954 ilmestyneessä Kuvan ja Sanan kustantamassa vihkosessa nimeltä Jumalan kalliit lupaukset.
Kristityt ovat Jeesuksen ja apostolien päivistä saakka uskoneet, että Raamatussa meillä on Jumalan virheettömän erehtymätön sana lupauksineen, kehotuksineen ja varoituksineen.
Kaiken minkä Raamattu sanoo, Jumala sanoo. Siksi Raamattuun ei voi suhtautua kevytmielisesti. Joka hylkää Raamatun hylkää Jumalan. Joka polkee jalkoihinsa Raamatun sanat polkee jalkoihinsa Jumalan omat sanat.
Koska Jumala on totuus eikä hän voi valehdella tai johtaa harhaan, myös Raamattu on kokonaan totta, eikä johda lukijaansa harhaan. Raamattu on Jumalan virheettömän erehtymätöntä sanaa siksi, että kaikkitietävä Jumala, Totuus itse, on Henkensä kautta valvonut sanansa kirjoittamisen kirjalliseen asuun.
Joskus kuulee sanottavan, että ”Raamattuhan on ihmisten kirjoittama, ei se ole mistään taivaasta tippunut”. Tietysti se on ihmisten kirjoittama. Siksi tekstissä näkyy Jumalan tähän tehtävään valitsemien ja valmistamien ihmisten oma historiallinen tausta ja persoonallisuus. Aivan niin kuin lihaksi tullut Jumalan sana, Jeesus, tullessaan ihmiseksi omaksui aikansa juutalaisen kulttuurin, puhetavan ja kielen. Kaikkea tätä Jumala käytti saattaakseen sanansa ja tahtonsa heidän kauttaan kirjalliseen asuun. Kirjoittajat eivät siis olleet mitään persoonattomia sanelukoineita, vaan eläviä ihmisiä.
Tämä Pyhän Hengen inspiraatio kuvataan hyvin Apostolien tekojen luvussa 1:16, jossa sanotaan: ”…sen raamatunsanan, piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut…”. (kts. myös Matt. 2:15 ja Apt. 4:25)
Kirjoitettu sana, Raamattu, sisältää sen jumalallisen Pyhän Hengen puheen, joka on tullut ihmisen, tässä tapauksessa Daavidin, kautta. Ja siksi se on Jumalan ehdottoman varma ja totuudenmukainen sana, jonka ”pitää käymän toteen”, siis ehdottomalla varmuudella.
Koska Raamattu näin on Jumalan sanaa, eikä Jumala voi valehdella tai erehtyä, myös Hänen sanansa kirjoitetussa muodossa Raamatussa on erehtymättömän virheetöntä ja totuuden mukaista ja siksi ehdottoman luotettavaa.
Laajalti arvostettu teologian tohtori Kevin Vanhoozer kiteyttää tämän hyvin:
”Raamatun virheettömyyttä koskevan opin perustus löytyy Jumalan luonnosta ja siitä, mitä Raamattu opettaa itsestään. Ensiksi, Jumalan täydellisyydestä – Hän on kaikkitietävä, kaikkiviisas, täydelleen hyvä – seuraa, että Jumala puhuu totta. Jumala ei valehtele, eikä ole tietämätön. Jumalan sana on siten vapaa kaikista petollisuudesta tai tietämättömyydestä johtuvista virheistä. Tämä on psalmin kirjoittajien, profeettojen, Herran Jeesuksen sekä apostolien yksimielinen todistus. Toiseksi, Raamattu itse esittää itsensä Jumalan kirjoitettuna sanana.”
J. I. Packer puolestaan toteaa, että Jumalan puheeseen ”kirjoissa ja kansissa” ei voi sisältyä erheellisyyksiä ja epätotuuksia. Kristuksen oma todistus edellyttää, että ”Jumala, joka on henkäyttänyt kanoniset kirjoitukset [Raamatun 66 kirjaa], ei voi valehdella.” Siksi Raamatun ”inspiraation ja erheettömyyden kieltäjät torjuvat Kristuksen, apostolien ja historiallisen kristillisen kirkon todistuksen Jumalan kirjoitetun sanan luonteesta”.
Joskus kuulee sanottavan, että luottamus Raamattuun Jumalan erehtymättömänä sanana tekee Raamatusta ”paperipaavin”. Ja mehän emme palvo kirjaa vaan Jumalaa.
Minusta tämä on vähän hassu heitto. Toki jokainen ymmärtää, että kirja ja sen kirjoittaja ovat kaksi eri asiaa. Jörn Donner ei ole yhtä kuin Jörn Donnerin Mammutti.
Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsensä kirjoitetun sanan kautta. Jos haluamme oppia tuntemaan Jumalan meidän on kunnioitettava Hänen sanaansa, jossa Hän itse on päättänyt tehdä itsensä meille tunnetuksi.
Jos tasavallan presidentti lähettää kirjeessä ohjeistuksen ministereille ja joku heistä tokaisee kirjeen nähtyään, että emme me tarvitse mitään ”paperipresidenttiä”, niin eikö sellainen vähättele valtionpäämiehen tahdonilmaisua ja samalla itse kirjeen lähettäjää? Presidentti on tietysti eri asia kuin hänen lähettämänsä kirje, mutta ei aivan täysin.
Joistakin kysymyksistä kristittyjenkin parissa on tulkintaerimielisyyksiä. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä kun muistetaan, että Jumalan sana on inspiroitu ja virheetön, mutta lukija ja hänen käytössään olevat raamatunkäännökset eivät sitä ole. Raamattu on Jumalan sanaa. Meidän on kunnioitettava Jumalaa lukemalla Hänen sanaansa ahkerasi ja nöyrästi, pyrkimällä ymmärtämään ja tulkitsemaan sitä vastuullisesti ja oikein. Pelastavan kristillisen uskon ydinasioista, jotka Raamatussa on selvästi ilmoitettu, kaikki kristityt ovat yksimielisiä. Tämä yksimielisyys on kiteytetty vaikkapa suuriin historiallisiin uskontunnustuksiin.
Joissakin asioissa Raamattu, joka on laaja 66 kirjan kokoelma, ei ole niin selvä kuin juuri me toivoisimme sen olevan, tai puhu sellaisista asioista, joista me haluaisimme sen puhuvan. Sen ilmaisutarkkuus ei ole nykyaikaisten tieteellisten raporttien ilmaisutarkkuus, mutta silti se on riittävän tarkka kaikessa, mistä se puhuu ollakseen kaikessa totta. Tällöin on vältettävä hätiköityjä johtopäätöksiä ja paneuduttava asiaan kenties lukemalla mitä muut, jopa aikaisemmat sukupolvet, ovat tekstistä sanoneet ja sillä tavoin laajennettava omaa ymmärrystään kyseisestä tekstistä.
Jos jokin asia Raamatussa ei avaudu ja tuntuu vaikeasti tajuttavalta, siihen ei tarvitse juuttua. Jatka lukemista. Minulle on käynyt usein niin, että jokin asia Raamatussa on selvinnyt vasta vuosien lukemisen jälkeen. Avain on ollut lukea, lukea ja lukea ja luottaa siihen, että aikanansa Pyhä Henki valaisee yhden jos toisenkin hämäräksi jääneen asian. Tärkeintä on, että Kristus on lukijalle alati kirkas.
Paras tapa lisätä ymmärrystä Raamatusta on siis lukea sitä ahkerasti. Kertalukeminen ei riitä. Kristityn tulee kunnioittaa Jumalaa tekemällä Raamatun lukemisesta itselleen elämänmittainen projekti.
Säännölliseen lukemiseen on olemassa monia hyviä apuneuvoja. Itse käytän tällä hetkellä Petri Mäkilän kanssa toimittamamme kirjan Jumalan Sana – Inspiroitu ja erehtymätön (Kuva ja Sana, 2010) lopussa olevaa päivittäistä raamatunlukuohjelmaa. Sen avulla Vanha testamentti tulee käytyä vuodessa läpi kerran ja uusi testamentti kahteen kertaan. Ei huono.
Meidän kristittyjen tulee syventyä ja sitoutua Raamattuun nyt enemmän kuin koskaan. Monet tuulet riepottelevat seurakuntaa näinä aikoina.
Eräällä kesälomallani käsiini sattui vanha kirja. Diakonissalaitoksen johtaja, tohtori Edvin Wirenin, vuonna 1948 kirjoittama Heprealaiskirjeen kommentaari. Kirjansa alkusanoissa Wiren sanoo, jotain minkä toivon jäävän sinun sydämeesi niin kuin se jäi omaani kirjan lukiessani:
”Kristillisissä piireissä on alettu kohdistaa yhä enemmän huomiota Raamatun tutkimiseen. Kun kaikki maailmassa horjuu ja varjot lankeavat synkkinä yli kärsivän ihmiskunnan, kristityt ovat vakuuttuneita siitä, että heillä on varma turva sanassa. Kun katsomme maailman tapahtumia, valtaa toivottomuus ja epäilys mielemme. Mutta kun katsomme sanan vahvaa perustusta ja Jumalan kansalle annettua suurta lupauksensanaa, saamme kaiken ajan rauhattomuuden keskellä olla turvassa. Herran uskovalla seurakunnalla on elävä toivo, ja sen tie käy pimeydestä valoon.” (Edvin Wiren, syyskuussa 1948, alkusanat kirjassa Heprealaiskirje [WSOY, 1948]).
