Pysytään Jumalan sanassa

 

Vihittävä piispa lausuu lupauksessaan muun muassa: ”Tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon myös tehdä parhaani, että kaikki muutkin, sekä sananpalvelijat että sanankuulijat hiippakunnassani niissä pysyisivät ja niiden mukaan eläisivät.”

Toivon, että piispat ja kirkolliset luottamushenkilöt tahtovat pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa, kirkon tunnustuksessa ja edesauttaisivat, että muutkin tekevät niin.

IK neliöb. vko 27-28.MJa

Tässä on haastetta kerrakseen piispa Luomalle, kirkollisille luottamushenkilöille ja kaikille kristityillekin. Haasteellistahan kristityn elämä on aina, mutta nyt haasteita tuntuu ilmestyvän harva se päivä. Tuntuu myös siltä, että haasteita tulee niin kirkon ulkopuolelta kuin kirkon sisältäkin. Ja vielä niin, että haastajat kirkon sisällä ja kirkon ulkopuolella tuntuvat löytävän toisensa ja yhdistävän voimansa.

Kaksi ajankohtaista esimerkkiä.

76 kansanedustajaa ovat allekirjoittaneet lakialoitteen niin sanotusta tasa-arvoisesta avioliittolaista ja Tulkaa kaikki-liikke on ilmoittanut aikeesta jättää kirkolliskokoukselle aloitteen samaa sukupuolta olevien parien siunauskaavan saamiseksi kirkkoon.

Ministeri Paavo Arhinmäki on hiljattain päättänyt jättää kaksi kirkollista järjestöä ilman nuorisojärjestötukea. Perusteluna muun muassa järjestöjen väitetty kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Eräässä blogissaan ministeri Arhinmäki mainitsee päätöksensä vaikuttimena, että tuki on evätty myös Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien toimesta.

Seurakuntayhtymien päätökset ovat siis kovaa valuuttaa kun kirkkoon kuulumaton ministeri hakee perusteluja kirkollisten järjestöjen tukihakemusten hylkäämiselle. Itse en usko, että nämä mainitut tapahtumat ovat yhteensattumia. Kyseessä on suunnitelmallinen ja koordinoitu toiminta vaikuttaa kirkkoon ja heikentää sen halua ja mahdollisuuksia toimia oman oppinsa ja perinteensä pohjalta.

Kirkkoamme viedään nyt sille vieraille teille yleisen kehityksen ja yleisen mielipiteen nimessä. Tulos tähän mennessä on muun muassa aggressiviinen ajojahti tiettyjä kirkollisia järjestöjä kohtaan ja siirtyminen askel askeleelta pois kirkon avioliittokäsityksestä.

Kehitys on ollut mahdollinen koska jopa radikaalien muutosten ajaminen on sallittua kun taas jo viittaaminen Jumalan sanaan ja perinteisiin arvoihin leimataan fundamentalistiseksi. Määrättyjä asioita saa sanoa ja määrättyjä asioita ei saa sanoa.

Tämän päivän suvaitsevaisuus tarkoittaa liian usein suvaitsevaisuutta vain tietyllä tavalla ajattelevien kesken.

Siksi vaaditaan nyt niin piispoilta kuin luottamushenkilöiltäkin voimaa ja rohkeutta avoimesti ja päättäväisesti puolustaa Jumalan pyhää sanaa ja kirkon tunnustusta. Ja vaatii voimaa ja rohkeutta pysyä niissä.