Pyhä ja paha kilpasilla

 

Halloweenista on tullut uusi pääsiäinen. Lännestä tulleet, taikauskon synnyttämät trullit ja noidathan ottivat idän hurskaiden toivotusten virpomavitsat ja lähtivät kiertämään ovelta ovelle. Samoin nyt luurangot, noidat, haamut ja kurpitsapäät kolkuttelevat oville ja vaativat namia.

Pienyrittäjien liikeidea oli alunperin sama. Trick or treat! Jos talosta ei mieluisaa annettavaa löydy, noidat ja kammotukset noituvat talolle jotain pahaa. Onneksi nykyiset muksut eivät sentään seikkaile pahat mielessä. Kyseessähän on vain ihan viaton lasten huvi.

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Paitsi että ei ole. Halloweenin vastustaminen ei ole pelkästään umpikristillistä tai lallisuomalaista tiukkapipoisuutta. Se ei liioin ole sosiaalitätimäistä lasten suojelua muka liialta kauhulta tai oviensa takana odottavilta namusediltä. Se on ihan tervettä järkeä.

Kansanusko ja kummallisetkin perinteet ovat osa kulttuuria. Ne muuttuvat ja muuntuvat. Ne eriytyvät ja liittyvät toisiinsa. Se on elävän, luovan yhteisön merkki ja siinä ei ole sinänsä mitään pahaa.

Mutta kehittyessään tapojen ja tarinoiden tarkoitus on syventää ja rikastaa viestiään. Halloween lainaa kelttien ja jenkkien kauhukulttuureista pinnallisia, sisällöttömiä symboleja. Ei tämä kurpitsajuhla kaameasti ikuiseen vaellukseen tuomittuine vihanneslyhtyineen tee kuoleman kohtaamiselle yhtään mitään – ei sen puoleen elämästä nauttimisellekaan.

Halloween on valitettavasti ottanut niskalenkin sen kummallakin puolella tarjolla olevista sisällökkäämmistä juhlista. Kaupat ovat tulvillaan kertakäyttöistä kammokrääsää, ja opettajatkin ovat sinisilmäisesti mukana järjestämässä hassunhauskoja kauhukarnevaaleja miettimättä, mitä oikeastaan opettavat.

Onneksi monissa kouluissa ja kerhoissa on jo ymmärretty sytyttää kirjaimellisesti vastavalkeat.

Koko syksyn mittaan voi mainiosti viettää sadonkorjuujuhlia. Lyhdyin ja lyhtein koristeltu jumppasali kertoo sanoja paremmin, miksi esimerkiksi ruuan siunaaminen ei ole turha tapa. Amerikkalainen kiitospäivä, joka tosin sijoittuu meillä jo satokauden ulkopuolelle eli marraskuun kolmanteen torstaihin, on lähtöisin uudis- ja alkuasukkaiden kauniista yhteisestä ateriasta vuosisatoja sitten.

Kohta halloweenin jälkeen syttyvät kynttilät viikonlopuksi, joka alunperin oli kaikkien pyhien lauantai ja kaikkien sielujen sunnuntai. Niidenkin elävöittäminen on hyödyllistä maailmassa, jossa satavarmasti kuollaan. Eletyn elämän juhlistamisen ei pitäisi olla vaikeampaa kuin haudantakaisten raatojen kanssa hilluminen.

Siunattuja päiviä, siis. Pyhien päiviä, eläneiden ja kuolleiden.

Kiitoksen päivää, elävien ja siis meidän kaikkien.