Kirjoittanut
Kolumnisti on Euroopan parlamentin jäsen ja Radio Dein Päivän blogisti.Nebukadnessar näki unessaan kivilohkareen, joka iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.
”Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman.” (Dan.2:35)
Tämän unen perinteinen teologinen selitys lähtee siitä, että unessa esitetyn kuvapatsaan osat kuvaavat toisiaan seuraavia suurvaltoja eli maailman historian kulkua pääpiirteissään siinä kulttuuripiirissä, jossa Raamattu on varsinaisesti vaikuttanut.
Kultainen pää kuvasi Nebukadnessarin silloista maailmanvaltaa, hopeinen rinta ja käsivarret sitä seurannutta Meedia-Persian maailmanvaltaa. Vaskinen vatsa ja lanteet kuvasivat hellenististä Aleksanteri suuren valtakuntaa. Rautaiset sääret taas sitä seurannutta Rooman valtakuntaa ja patsaan jalkaterät, jotka olivat yhdistymätöntä savea ja rautaa, kuvasivat Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeistä uutta Eurooppaa ja sen kansakuntia. Ne olivat varsin yhtenäistä kristillistä kulttuuripiiriä, mutta erillisiä kansoja, joita ei ole saatu yhdistettyä, vaikka niitä on yritetty niin sodan kuin ”ihmissiemenenkin” eli kuninkaallisten avioliittojen kautta.
Tässä yhteydessä monet kysyvätkin minulta, miksi pyrkiä yhdistämään Eurooppaa Euroopan unionin kautta, kun jo tuon Nebukadneessarin uni kertoo, ettei se tule onnistumaan, eli että rauta ja savi eivät yhdisty.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys meille, jotka uskomme Raamatun profeetalliseen luonteeseen. Tietysti aina tällaisissa tulkinnoissa tulee olla varovainen. On mietittävä sitä, miten sen soveltaminen sopii aikaamme ja ehkä jopa niinkin yksityiskohtaiseen asiaan kuin EU:hun.
Uni oli tietysti osoitettu ensisijaisesti kuningas Nedukadneessarille kertomaan sen, että kansojen ja valtakuntien kohtalot eivät ole viimekädessä hallitsijoiden vaan elävän Jumalan käsissä. Jumala ohjaa niin yksilöiden kuin kansojenkin kohtaloita historian lopullista päämäärää eli Jumalan valtakuntaa kohden. Mutta samalla uni osoittaa Raamattua tutkivalle, miten Raamattu on profeetallisena Jumalan ilmoituksena luotettava kirja, sillä niin tarkoin sen ennustukset ovat täyttyneet.
Joka tapauksessa kuvapatsaan jalkojen rauta ja savi – seos, joka kuvaa meidän aikaamme – on kuvaus yhteydestä; ei erillään olosta tai osasten erillisyydestä. Tämä yhdiste on luonteeltaan hauras, mikä muodostaa suunnattoman haasteen.
Yhteys on olemassa, vaikka se ei yhdistykään. Tämän voisi ajatella tarkoittavan sitä, että meidän on rakennettava yhteyttä myös Euroopassa ihmisten ja kansojen kesken, vaikka se ei johtaisikaan yhdistymiseen. Ehkäpä EU:hun tulisikin suhtautua kiihkottomasti ajatuksella, ettei se ole ensisijaisesti hyvä tai huono asia, vaan tosiasia, yksi aikakausi maailmanhistorian aikakausien joukossa.
Unen kannalta oleellisin ajatus on kuitenkin siinä, että viime kädessä asiat ovat Jumalan hallinnassa. Hän tekee aikanaan lopun kuvapatsaasta ja myös sen jalkojen olemuksesta: yhteydestä ja hauraudesta.
Meidän tehtävämme on pyrkiä Danielin tavoin olemaan meille asetetulla paikalla uskollisia ja kuuliaisia Jumalan tahdolle. Hän, joka on suunnitellut maailmankaikkeuden kohtalot, vie alkamansa työn varmuudella päätökseen. Se – ei ihmiskäden voimasta irronnut kivi – tulee yhtenä päivänä tuomaan myös meille lopullisen voiton, Jumalan valtakunnan tulemisen kautta.
Siihen asti meiltä kysytään uskollisuutta ja kuuliaisuutta Jumalan tahdolle.
Europarlamentaarikko Hannu Takkulan radiokolumneja kuullaan Radio Dein Päivän blogissa keskiviikkoisin klo 8.40 ja klo 12.50.
