Poliittinen antisemitismi ja asenteellinen media juutalaisvastaisuuden taustalla

 

Mitä moninaisimmat hyökkäykset ja ilkivallanteot Israelia ja juutalaisia vastaan ovat kiihtyneet viimeisten vuosien aikana hälyttäviin mittoihin eri puolilla Eurooppaa. Uutisoinnin kärjessä ovat olleet Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Ruotsi, mutta myös Suomi on päätynyt jo useamman kerran kansainvälisen huomion kohteeksi.

Reilun puolen vuoden aikana kansainvälisen median otsikoissa ovat olleet niin itsenäisyyspäivän hakaristiliput, kansanedustaja Hussein Al-Taee, ja kuluneella viikolla Israelin Helsingin-suurlähetystöön kohdistuneet toistuvat ilkivallanteot, ja erityisesti Suomen viranomaisten kyvyttömyys suojella lähetystörakennuksen koskemattomuutta.

Suomi sydämellä 2019

Kun tarkastelemme yleiseurooppalaista poliittista keskustelua ja linjanvetoja, ei ole mikään ihme, että tällaiset tapahtumat ovat lisääntyneet. Eurooppalaisten valtioiden erityisesti YK:ssa ja sen alajärjestöissä osoittama intohimo tukea pääasiassa Israel-vihamielisten muslimivaltioiden masinoimia ja lähes poikkeuksetta valheelliseen historiantulkintaan perustuvia päätöslauselmaehdotuksia on johtanut siihen, että kansainvälinen yhteisö tuomitsee Israelin toimet kerta toisensa jälkeen, ja media kertoo sen kansalaisille.

Viimeisin esimerkki tästä on kuluneella viikolla Genevessä kokoontunut YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC. Neuvoston esityslistalla on vuodesta toiseen kohta 16, jonka otsikkona on Economic and social repercussions of the Israeli occupation on the living conditions of the Palestinian people in the Occupied Palestinian Territory, including East Jerusalem, and the Arab population in the occupied Syrian Golan. Vapaasti suomennettuna Israelin miehityksen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Palestiinan kansan elinolosuhteisiin miehitetyillä palestiinalaisalueilla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, ja arabiväestö miehitetyllä Syyrian Golanilla.

Kokouksessaan ECOSOC tuomitsi Israelin maailman ainoana naisten oikeuksia polkevana maana murskaluvuin 40-2, eikä se löytänyt naisten oikeuksissa mitään huomautettavaa maailman noin 195 muun maan joukosta! Hyväksytyn päätöslauselman mukaan Israelin miehitys on edelleen pääasiallinen este palestiinalaisille naisille ja tytöille heidän oikeuksiensa toteuttamisessa sekä heidän etenemisessään, itseluottamuksessaan ja integroitumisessa yhteiskuntansa kehittämiseen!

Kun luet tuon päätöslauselman, ihmettelet ehkä kanssani sitä, kuinka esimerkiksi Tanska, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Malta, Alankomaat ja Norja saattoivat äänestää tuollaisen päätöslauselmaehdotuksen puolesta. Päätöksen absurdiutta vielä lisää se, että sen takana olivat mm. naisten oikeuksistaan tunnetut maat kuten Iran, Jemen ja Saudi-Arabia.

Päätöslauselmaa rohkenivat vastustaa ainoastaan Yhdysvallat ja Kanada, ja äänestyksestä pidättäytyivät Brasilia, Kamerun, Saksa, Jamaika, Meksiko, Romania, Togo, Ukraina ja Iso-Britannia.

Suomi ei ole tällä hetkellä jäsenenä YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa. Jos olisi, pelkään, että uusi hallituksemme olisi jatkanut aiempien hallitusten linjaa Israelin tuomitsemisessa YK:n eri elimissä.

YK:n toimintaa seuraavan UN Watch -järjestön raportin mukaan YK:n yleiskokous hyväksyi vuoden 2018 istunnoissaan yhteensä 27 tuomitsevaa päätöslauselmaa, joista peräti 21 eli 78% kohdistui Israeliin. Kuuden muun tuomitsevan päätöslauselman kohdemaat olivat Iran, Syria, Pohjois-Korea, Venäjä/Krimi, Myanmar ja Yhdysvallat.

Vuonna 2017 julkaistussa raportissaan UN Watch avasi YK:n eri elimissä hyväksyttyjen tuomitsevien päätöslauselmien jakautumista maittain:

  • YK:n ihmisoikeusneuvosto (UNHRC): Perustamisvuodestaan 2006 vuoteen 2016 neuvosto hyväksyi 135 päätöslauselmaa, joissa tuomittiin yksittäinen maa. Näistä 68 eli yli puolet kohdistui Israeliin.
  • YK:n yleiskokous: Vuosina 2012-2015 annetuista 97 tuomitsevasta päätöslauselmasta 83 eli 86% kohdistui Israeliin. Katso CNN:n uutisklippi asiasta.
  • YK:n opetus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO: Vuosina 2012-2016 UNESCO on hyväksynyt vuosittain 10 päätöslauselmaa, jotka tuomitsevat Israelin. Lukuunottamatta vuonna 2013 hyväksyttyä yhtä Syyrian tuomitsevaa päätöslauselmaa, maailman kaikista maista ainoastaan Israel, joka edustaa maailman huippua opetuksessa, tieteessä ja kulttuurissa, on saanut osakseen tuomitsevia päätöslauselmia. Näistä syistä sekä Yhdysvallat että Israel erosivat UNESCOsta 1.1.2019 alkaen.
  • Maailman terveysjärjestö WHO: Vuosittain WHO:n päättävä elin World Health Assembly (WHA) kokoontuu päättämään globaaleista terveyslinjauksista. Päätöslauselmat koskevat maailmanlaajuisia terveyteen liittyviä asioita, ainoana poikkeuksena yksi Israelin, joka on yksi maailman johtavia mailta lääketietessä ja hoitaa sairaaloissaan niin palestiinalaisia kuin syyrialaisiakin, tuomitseva päätöslauselma otikolla Terveydelliset olosuhteet miehitetyillä Palestiinalaisalueilla, mukaanlukien Itä-Jerusalem ja miehitetty Syyrian Golan. WHO:n tuomitsevat päätöslauselmat eivät kohdistuneet mihinkään muuhun yksittäiseen valtioon.
  • Maailman työjärjestö ILO: ILO perustettiin parantamaan maailman työolosuhteita, määrittelemään työaikaa, taistelemaan työttömyyttä vastaan, varmistamaan riittävän palkan ja suojelemaan työntekijöitä maailmanlaajuisesti. Kaikista maailman maista ILO kuitenkin on päätynyt hyväksymään yhden ainoan yksittäisen maan tuomitsevan päätöslauselman, jonka kohteena – yllätys yllätys – on Israel!

Suomalaisena ja eurooppalaisena on häpeällistä nähdä, kuinka Suomi ja suurin osa EU-maista ovat joko kannattaneet Israelia vastaan tehtyjä päätöslauselmia, tai sitten pidättäytyneet äänestämästä kokonaan.

Yksi esimerkki Suomen kannanotoista tapahtui 26.10.2016 UNESCOssa, jonka 21-jäseninen maailmanperintökomitea päätti kokouksessaan Pariisissa, että Jerusalemin vanha kaupunki ja sen muurit pysyvät kyllä edelleen Unescon uhanalaisten perintökohteiden luettelossa, mutta että Temppelivuorella ei ole minkäänlaista tunnustettua juutalaista tai kristittyä historiaa, ja että siitä käytetään UNESCOn asiakirjoissa ainoastaan sen arabiankielistä nimitystä Al-Haram al-Sharif tai Al-Aqsan alue. Esitys hyväksyttiin salaisessa lippuäänestyksessä äänin 10-2. Kahdeksan maata – Suomi heidän joukossaan – pidättäytyi äänestämästä ja yksi oli poissa.

Kansanedustaja Peter Östman teki asiasta eduskunnassa 28.10.2016 kirjallisen kysymyksen, jonka vastauksessa 18.11.2016 ulkoministeri Timo Soini lausui mm. seuraavaa:

Maailmanperintökomiteassa Suomen tavoitteena oli, että asia olisi voitu ratkaista konsensuksella, jolloin myös Suomi olisi voinut tukea konsensusta. Kun yhteisymmärrystä ei lopulta löytynyt, Suomi katsoi, ettemme ota kantaa asiaan, jota mahdollisesti pyrittiin äänestyksen kautta politisoimaan. Suomi siis pidättäytyi äänestyksessä. Suomen toimintaa komiteassa ohjaa asiakeskeisyys ja asiantuntijalähtöisyys.

Pidättäytymällä äänestyksestä, Suomi antoi tukensa Israelille vihamielisten maiden pyrkimyksille varastaa Temppelivuoren historia niin juutalaisilta kuin meiltä kristityiltä. Ja Suomen ulkoministeri pukee de facto antisemitismin asiakeskeisyydeksi ja asiantuntijalähtöisyydeksi. Kuinka alhaista.

Nopea faktantarkistus olisi paljastanut, että juutalaisuus syntyi Jerusalemissa lähes 4000 vuotta sitten, kristinusko niin ikään Jeursalemissa n. 2000 vuotta sitten ja islam Mekassa n. 1400 vuotta sitten.

Yksi viime aikojen käsittämättömimpiä esimerkkejä suomalaisen median asenteellisuudesta ja olemattomasta historiantuntemuksesta ovat sekä Ylen että Suomen Kuvalehden keväällä julkaisemat jutut liittyen USA:n presidentin Donald Trumpin päätökseen tunnustaa Golanin kukkulat osaksi Israelia.

Ylen uutinen 25.3.2019 siteeraa Helsingin Yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professoria Hannu Juusolaa, jonka mukaan esimerkiksi Venäjä voisi puolustaa Krimin valtausta vetoamalla Yhdysvaltain päätökseen tunnustaa Golan.

Suomen Kuvalehden 29.3.2019 julkaiseman jutun otsikkona oli Kun Yhdysvallat hyväksyy Golanin liittämisen Israeliin, sen on vaikea arvostella Krimin liittämistä Venäjään. Artikkelissa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta toistaa Ylen ja professori Juusolan logiikkaa ja rinnastaa Krimin ja Golanin valtaukset toisiinsa.

Jos tällainen uutisointi ei ole asenteellista, niin sitten ei mikään. Lisäksi on uskomatonta, että professori Juusela ja vanhempi tutkija Alaranta perustavat lausuntonsa tietoiseen valheeseen ja historian vääristelyyn. Ja jos tällainen ”tutkimus” ei ole asenteellista, niin mikä sitten olisi?

Nopea googlaus olisi osoittanut, että siinä missä Venäjä marssitti sotakoneistonsa Krimille huolellisesti tehdyn suunnitelman mukaisesti heti Sotshin talviolympialaisten päätyttyä helmikuussa 2014, Israelista tuli yllättäen Golanin miehittäjä toukokuussa 1967 käynnistyneessä tapahtumaketjussa Egyptin, Syyrian, Jordanian ja Irakin käynnistäessä yhteiset sotatoimet Israelia vastaan tavoitteenaan juutalaisvaltion tuhoaminen. Israel ei vain onnistunut puolustamaan aluettaan, vaan sai valloitettua Syyrialta Golanin kukkulat, joita edelleen kutsutaan kansainvälisen lain mukaan miehitetyiksi alueiksi, koska sodan aloittanut ja hävinnyt osapuoli ei ole suostunut rauhansopimukseen. Kansainvälisen yhteisön tulisi seurata Yhdysvaltojen esimerkkiä ja tunnustaa alueen tosiasiallinen tila.

Kun katsomme eurooppalaista politiikkaa ja mediaa parin viimeisen vuosikymmenen ajalta, niin ei ole ihme, että jokaisesta maasta nousee jatkuvasti ja entistä enemmän Israelia ja juutalaisia vihaavia yksilöitä, jotka päättävät demonstroida vihaansa sanallisessa tai väkivaltaisessa muodossa.

Mitä valtiot ja media edellä, sitä kansalaiset perässä. Mikä järkyttävä toisinto 1930-luvun Saksasta.

Israel on tämän päivän juutalainen. Se perustettiin 1948 juutalaisten turvasatamaksi lähes 2000 vuotta jatkuneiden ja holokaustiin huipentuneiden juutalaisvainojen seurauksena. Tämä tulisi muistaa arvioitaessa Israelin puolustus- ja turvallisuusdoktriinia, joka perustuu holokaustin jälkeiseen yleisesti hyväksyttyyn lauseeseen never again – ei koskaan enää.

Pääministeri Benjamin Netanyahu on usein todennut, ettei Israelilla ole varaa olla ottamatta vakavasti lähinaapureittensa uhkauksia pyyhkiä juutalaisvaltio maailmankartalta. Yksi esimerkki eurooppalaisesta poliittisesta antisemitismistä onkin juuri EU-maiden välinpitämättömyys kiinnittää minkäänlaista huomiota Iranin ja sen alueen liittolaisten Hamasin ja Hizbollahin toistuviin uhkauksiin tuhota juutalaisvaltio.

Edellisessä blogikirjoituksessani Israel on ensisijaisesti hengellinen ja siksi myös poliittinen kysymys, totesin, että Israel on minulle ensisijaisesti hengellinen kysymys, ja siihen perustuu myös käsitykseni juutalaisen kansan asiasta kokonaisuutena. Tämä sisältää myös tuen Israelin valtiolle, koska suuri osa Israeliin liittyvistä profetioista voisi toteutua vasta silloin, kun Israelin maa ja Jerusalem ovat uudelleen juutalaisten hallinnassa.

Tähän haluaisin jatkaa, että vaikka Israelin asia ei olisikaan minulle hengellinen kysymys, seisoisin sen rinnalla paitsi juutalaisten historian tähden, myös siksi, että se on Lähi-Idän ainut demokratia ja oikeusvaltio. Siksi jokaisen eurooppalaisen tulisi antaa tukensa Israelille ja olla rehellinen etsiessään ihmisoikeuksien todellisia loukkaajia.

Lienee turhaa optimismia odottaa uudelta EU-komissiolta tai Suomen hallitukselta edeltäjiään suurempaa ymmärrystä Israelin asialle, mutta toivossa on hyvä elää.

Ps. Jos haluat perehtyä yksityiskohtaisemmin YK:ssa ilmenevään antisemitimiin, lataa UN Watch -järjestön julkaisema The United Nations and Antisemitism: 2008-2017 raportti täältä.