Toissa viikolla ilmestyi Christianity Today -lehteen ja sitä tietä YouTubeen kuuluisan amerikkalaisen kirjailijan ja raamatunopettajan, Philip Yanceyn, synnintunnustus. Yancey toimi kyseisen lehden toimittajana ja kolumnistina kymmenet vuodet. Hän on nyt iältään puolivälissä kahdeksaakymmentä ja ollut naimisissa saman Janetin kanssa 54 vuotta.
Yanceyn kirjoja on myyty uskomattomat 15 miljoonaa kappaletta, ja mies on saanut niistä 13 erilaista palkintoa. Hän on kirjoittanut kärsimyksestä, mutta myös ”toksisesta fundamentalismista” eli kireäpipoisen kristillisyyden vaaroista. Hänen ehkä keskeisin teemansa on ollut armo.
Ja nyt Yancey sitten lähettää Christianity Today -lehteen synnintunnustuksen ja kertoo eläneensä sivusuhteessa naimisissa olevan naisen kanssa kahdeksan vuotta. Mies ei puolustele tekoaan millään tavalla, vaan myöntää toimineensa väärin ja aiheuttaneensa suurta kärsimystä sekä toisen naisen perheelle että omalleen. Samalla hän kertoo lopettavansa sekä puhumisen että kirjoittamisen ja sulkevansa sometilinsä.
Tunnustuksen perässä seuraa pari riviä Janet-vaimolta. Sen tuskan määrää ja trauman syvyyttä, jonka hän on joutunut kokemaan, ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen petetty ihminen, kirjoittaa Janet ja pyytää perheelleen esirukousta. Avioeroa hän ei aio hakea.
Akseptaatioarmo
Itse en ole lukenut Yanceyltä muuta kuin hänen ensimmäisen kärsimyskirjansa, jota siteerasin muinoin omassa kirjassani ”Ja Herra otti”. Nyt päätin kuunnella yhden hänen puheensa, jotta tietäisin, millaista on kaksoiselämää elävän ihmisen teologia.
En tiedä, miten edustava se puhe oli, jonka valitsin kuunneltavakseni. Tunnin se kesti ja oli erittäin hyvin esitetty. Kaikesta näki ja kuuli, että Yanceylla on paitsi sana myös huumori hallussaan. Puheessa oli kaksi osaa: kärsimys ja armo. Mitä kärsimykseen tulee, olen siitä melko pitkälle samaa mieltä Yanceyn kanssa. Mutta entäs se armo! En ole pitkään aikaan kuullut niin ilmiselvää esitystä ”akseptaatioarmosta”, kuin mitä tuo puhe oli.
Armo on sitä, että sinut otetaan vastaan sellaisena kuin olet, sanoi Yancey. Jumala toivottaa sinut tervetulleeksi luokseen kuin tuhlaajapojan isä. Tai kuten Jeesus, kun hänen eteensä tuotiin aviorikoksesta kiinni saatu nainen. Tuona aamuna temppelin pihalla oli pelkästään yhdenlaisia ihmisiä: armoa tarvitsevia, mutta vain yksi heistä tajusi sitä olevansa. Bonhoeffer oli väärässä varoittaessaan kristittyjä ”halvasta armosta”. Ei ole mitään halpaa armoa, on vain vapaata armoa.
Mitä tällaisesta armon julistuksesta puuttuu? Synti ja sen rangaistus. Synnin sovitus Jeesuksen veren kautta. Lutherin mukaan evankeliumia ei ole se, että kerrotaan Jumalan olevan syntiselle armollinen. Evankeliumia on vasta se, kun kerrotaan, mitä se Jumalalle maksoi, että hän voi olla syntiselle armollinen.
Yancey puhui kyllä rististäkin puheensa ensimmäisessä osassa, mutta vain siinä merkityksessä, että Jeesus on kärsivän rinnalla ja tietää miltä kärsimys tuntuu. Itse sovitusoppi loisti poissaolollaan.
Muuttuiko Yanceyn julistus vuosien mittaan, vai onko hän aina ollut ”akseptaatioarmon” kannalla, sitä minä en tiedä.
Matto pois elämäntyön alta
Yanceylle on nostettava hattua siitä, että hän tunnusti julkisesti syntinsä eikä puolustellut sitä millään tavalla. Harva mies tai nainen toimii yhtä suoraselkäisesti vastaavassa tilanteessa. Reilua oli myös se, että petetylle vaimolle annettiin mahdollisuus sanoa suoraan, miltä hänestä tuntuu.
Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Elämänsä ehtoopuolella Philip Yancey veti maton kirjojensa ja julistuksensa alta. Kaksoiselämällään hän saattoi kristinuskon huonoon huutoon ja antoi surkean esimerkin niille, jotka kamppailevat samanlaisten kiusausten kanssa. Puhumattakaan siitä tuskasta ja häpeästä, jonka hän tuotti kahdelle perheelle.
Amerikassa näitä skandaaleita on ollut viime vuosina enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia. Surullisin oli mielestäni maailman suurimmaksi apologeetaksikin kutsutun Ravi Zachariaksen tapaus. Kuuntelin hänen puheitaan YouTubesta suurella mielenkiinnolla ja luin hänen suomeksi ilmestyneen kirjansa. Zachariaksen seksuaaliset synnit paljastuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun uhrit alkoivat puhua, ja heitä oli paljon. Tuntuu aivan uskomattomalta, että loistavia kristinuskon puolustuspuheita pidettyään tuo ikääntyvä mies lähti viettelemään nuoria naisia.
Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea. Oikeassa oli pastori Per Wallendorf sanoessaan muinoin julistajille varoituksen sanan: paholainen tulee kiusaamaan sinua ainakin yhdellä jollei kaikillakin näistä elämänalueista: seksin, rahan tai lastenkasvatuksen suhteen. On vastuutonta, jollet mene kertomaan näistä kiusauksistasi sielunhoitajalle. Tai kuten muuan amerikkalainen julistaja kysyi epäillessään joidenkin kuulijoidensa elävän kaksoiselämää: Do you think you can get away with it?
