Kiitos, Tommi Nieminen, että huomioit Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ajankohtaisia käänteitä pääkirjoituksessasi. Sen sävy ja sisältö kuitenkin osoittivat, että sinun olisi syytä perehtyä asiaan hieman perusteellisemmin ennen jatkokommentointia. Nyt kirkkoa ja sen herätysliikkeitä paremmin tuntevissa kirjoitus herättänee enemmän vaivaantuneisuutta kuin vakuuttuneisuutta, jota Hesarin pääkirjoitukselta voisi odottaa.
Sley ja Kansanlähetys ovat keskeinen osa kirkon omaa kansalaisyhteiskuntaa. Niillä monen muun herätysliike- ja lähetysjärjestön tapaan on ollut kirkossa aika samankaltainen rooli kuin Pohjoiskaarteella Suomen futismaajoukkueen peleissä. Herätysliikkeiden aktiivit ovat mahdollistaneet ja kustantaneet vapaaehtoisesti valtavan määrän kirkon työtä kotimaassa ja ulkomailla. Sitä varten nämä järjestöt on perustettu, että tavallisilla kristityillä olisi lailliset väylät antaa enemmän ja tehdä enemmän kirkon hyväksi.
Sley on toiminut kirkon piirissä 152 vuotta, Kansanlähetys 58 vuotta. Taloudellinen panostus vapaaehtoistyön lisäksi on ollut valtava eli näiden liikkeiden ihmiset kustantavat ja mahdollistavat maksamiensa kirkollisverojen lisäksi merkittävän määrän kirkon työtä paikallistason pienryhmistä suuriin valtakunnallisiin tapahtumiin, kuten Maata Näkyvissä- festarit, jotka kokoavat vuosittain yhteen noin 10 000 seurakuntanuorta.
Kirkossa valtaan päässeiden progressiivisten aktivistien parissa ei ole ollut havaittavissa vastaavanlaista vastuunkantamiseen ja taloudelliseen kannatukseen aktivoitumista. He oletettavasti toivoisivat, että herätysliikeväki edelleen jatkaisi kiltisti vapaaehtoistyötä ja kirkon toiminnan kustantamista heidän oman agendansa hyväksi, vaikka mahdollisuus tukea näille rakkaita järjestöjä kirkon kautta viedään pois ja näiden yhteisöjä vastaan hyökätään jopa piispalliselta taholta. Tällä tiellä tuskin kuitenkaan halutaan jatkaa enää kovin pitkään, jos omat rahat ja aika voidaan käyttää paljon tehokkaamminkin Jumalan valtakunnan edistämiseen.
Suosittelen toimittajalle jalkautumista. Suomen teologisen instituutin jäsenjärjestöillä on pääkaupunkiseudulla kahdeksan messuyhteisöä, joihin kokoontuu tavallisena sunnuntaina yhteensä noin tuhat ihmistä. Helpoiten näiden tiedot löytyvät sivustolta kirkkokansa.fi. Helsingin seurakuntayhtymän paikallisseurakuntien messuihin kokoontuu yhteensä keskimäärin 3600 seurakuntalaista viikossa vaihteluvälillä 1500-7800 (kirkontilastot.fi).
Mikäli lasketaan messuun osallistuvia aktiiviseurakuntalaisia, emme siis ole mikään marginaalinen joukko. Nämä messuyhteisöt tiloineen ja työntekijöineen kustannetaan vapaaehtoisella kannatuksella, joten kirkon kolehtipäätöksillä ei ole niihin vaikutusta.
Kammioistaan rohkeasti jalkautunut toimittaja kiinnittänee huomiota huomattavaan eroon paikallisseurakuntien messuosallistujien ja ultravanhoillisten änkyräkonservatiivien messuyhteisöjen ikärakenteessa. Esimerkiksi Kampissa yökerhosta takaisin kirkoksi muutetussa Helsingin Luther-kirkossa, jossa itse käyn viikoittain messussa, klo 16 suomenkielisen messun osallistujien keski-ikä on alle 30 vuotta. Eilen osallistujia oli 169. Monissa paikallisseurakuntien messuissa keski-ikä tavallisena sunnuntaina saattaa olla yli 70 vuotta.
Onhan se erikoista, että nuoret, nuoret aikuiset ja lapsiperheet tällä tavalla äänestävät jaloillaan viikoittaisen änkyröinnin ja kapinaliikkeen puolesta, eikö? Samat henkilöt menestyvät useimmiten erinomaisesti opinnoissaan, töissään ja henkilökohtaisessa elämässään ja tulevat sitten aina sunnuntaisin perheensä kanssa kirkkoon änkyröimään. Tämän lisäksi opiskelijat haluavat täyttää kirkon änkyröinnillään vielä keskellä viikkoa. Ja tätä joukkoa, etenkin nuoria aikuisia vaikuttaa tällä hetkellä virtaavan änkyräkirkkoihin ja rukoushuoneisiin ovista ja ikkunoista. Mielenkiintoinen ilmiö tosiaan. Kyllä kirkon progressiiviaktivistien on ihan syytäkin olla huolissaan.
Porissa nämä mainitsemasi kapinaehtoolliset ovat yhteisö, joka toimi yli 10 vuotta paikallisseurakunnan kanssa hyvässä yhteistyössä, kunnes piispanvirkaa hoitava Mari Leppänen painosti seurakunnan lopettamaan yhteistyön ja epäsi Esikoisten rukoushuoneelle siirtyneeltä messuyhteisöltä ehtoollisenvietto-oikeuden. Tuo Sleyn messuyhteisö on tietääkseni osallistujamäärältään Porin suurin luterilainen messuyhteisö.
Pääkirjoituksesi mukaan Sley ja Kansanlähetys ovat pahalla tuulella. Aika erikoinen ajatus, kun kyse on ollut nimenomaan kirkon valtaapitävien progressivistien aggressioista ja ajojahdista kirkon kansalaisjärjestöjä kohtaan. Halu keskittää kirkollinen valta yksiin käsiin näyttää olevan kova. Onhan tilanne kirkon kannalta surullinen, mutta meidän tulevaisuutemme näyttää oikein hyvältä ja valoisalta. On vaikea kokea synkkyyttä sellaisessa messussa, jossa itse eilen olin
No, koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. On vain surullista nähdä tämä rakkaan kansankirkon syvä rappiotila ja ajautuminen globaalin kristikunnan politisoituneeseen marginaaliin.
Toivotan oikein hyvää syksyn alkua sekä inspiroivaa tutustumista siihen osaan kaupunkimme elävää kulttuuria, joka lienee jäänyt vielä vieraaksi!
Ystävällisin terveisin,
Soili Haverinen
Suomen teologisen instituutin pääsihteeri
Kirkolliskokouksen varajäsen, Helsingin hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja, Vantaan kirkkovaltuutettu ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, Tikkurilan seurakuntaneuvoston jäsen
