Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Päivittää pitää – vesittää ei saa

 

”…uskontunnustuksen sisällä sallittavaa erilaisuutta ei pidä samastaa viime aikoina vyörynomaisesti levinneeseen uskonsisällön ohenemiseen ja pirstaloitumiseen

jopa papistonkin keskuudessa. Tällainen muutos ei ole kristinuskon päivittämistä vaan

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

sen vähittäistä häivyttämistä ja siten vakava uhka uskon yhteydelle.”

Lainaus on murto-osa arkkipiispa emeritus John Vikströmin erinomaisesta alustuspuheenvuorossa Kirkon tutkimuskeskuksen hiljattain Tampereella järjestetyssä Haastettu kirkko -seminaarissa. Puheenvuoron teema oli ”Polarisoituneen kirkon yhteiset haasteet”. Koska näin lyhyt ja kokonaisuudesta irrotettu lainaus ei anna minkäänlaista kokonaiskuvaa alustuksesta annan tässä osoitteen, josta alustus löytyy kokonaisuudessaan: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content34BCF5. (Osoitteesta löytyvät kaikki muutkin seminaarin viralliset puheenvuorot. Käykää lukemassa.)

Omavaltaisen lainaukseni perustelen sillä, että alustuksen jälkeenkin jäi ainakin minulle kysymys päivittämisen ja ohenemisen – tai vesittämisen – välillä suurelta osalta auki. Kuitenkin vastaus tähän nimenomaiseen kysymykseen on – kuten emeritusarkkipiispakin totesi – keskeinen haaste kirkolle. Väärät valinnat päivittämisen ja vesittämisen välillä ovat todella vakava uhka.

Koska alustuspuheenvuoron teema oli polarisoituneen kirkon yhteiset haasteet, oli fokus pitkälti siinä, miten voisimme kirkossa kulkea eteenpäin yhdessä. Erilaisista näkemyksistä, painotuksista, taustoista, ennakkoluuloista, odotuksista ja unelmista huolimatta.

Mielestäni juuri tässä yhteydessä kysymys päivittämisestä vai vesittämistä voi osoittautua jopa elintärkeäksi. Siksi näen ja koen, että kirkon vakavimmat ja suurimmat haasteet liittyvät siihen, miten vastataan kysymykseen päivittämisestä ilman vesittämistä.

Kirkkoherra, teologin tohtori Sammeli Juntunen tarttui kommenttipuheenvuorossaan vahvoin ottein tähän haasteeseen. Hänen vastauksensa oli ymmärtääkseni, että raja päivittämisen ja vesittämisen välillä tulee vetää teologisella paaluttamisella. Päivittäminen tulee tehdä Raamatusta, kirkon uskosta ja näiden pohjalla tapahtuvasta teologisesta pohdinnasta käsin. Vesittäminen tapahtuu seuraamalla yhteiskunnallisia virtauksia ja kysymällä ”maailman” päivittämisohjeita.

Tampere-talon modernissa, tyylikkäässä salissa AD 2013 tulin seminaarin aikana jostakin syystä ajatelleeksi yli 2 600 vuotta sitten eläneen ja vaikuttaneen profeetta Jeremian sanoja:

Näin sanoo Herra:
Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa,
ottakaa oppia menneistä ajoista!
Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä,
niin löydätte rauhan.
Näin sanoin,
mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”

Ehkä on niin, että kirkon päivittäminen olisi syytä aloittaa pysähtymällä ja kysymällä Herran edessä minne olemme menossa ja ottamalla oppia menneistä ajoista?