Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Opettajat ja oppilaat voivat Suomessa huonosti

 

Voisiko opetushallitus tarjota ratkaisuja ongelmiin? Tehtävä tuntuisi sopivan hyvin opetushallitukselle, joka perustettiin vuonna 1991, kun keskusvirastoina toimineet Kouluhallitus ja Ammattikasvatushallitus yhdistettiin. Tarkoituksena oli keskittää kaikki opetustoimintaa koskevat asiat yhteen keskusvirastoon. Tavoitteena oli, että uusi virasto keskittyisi opetuksen tavoitteiden, sisältöjen ja menetelmien kehittämiseen sekä koulutuksen tuloksellisuuden seurantaan ja edistämiseen.

Koulutuksen tavoitteet eivät tällä hetkellä toteudu. Peruskoulu on tuottanut kymmeniä tuhansia yhteiskunnasta syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät osaa kunnolla lukea, kirjoittaa, laskea tai puhua kirjakieltä. Heillä on suuria vaikeuksia tuottaa julkaisukelpoista tekstiä, jonka rakenne olisi lukukelpoista kieltä. Ammattikouluista valmistuu väkeä, joille ammatti pitää usein opettaa työpaikoilla. Korkeakoulututkintoa ei enää tavoitella, vaan monet tavoittelevat Tik Tok -tutkintoa ja tubettajan ammattia. Monet lapset ja nuoret suhtautuvat koulutukseen toteamalla: ”Mitä väliä”?

Perheniemi neliöb. 17.-23.6.

Opetetaanko kouluissa ideologioita valikoivasti? Sateenkaarityöpajat ovat pakollisia, mutta saako omaa uskontoa ja sen arvoja opettaa tunnustuksellisesti?

Monet lapset eivät tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tulisi olla itsestäänselvyys, että perusasiat opetettaisiin kotona, mutta tämä ei valitettavasti toteudu kaikissa perheissä. Kuudentoista vuoden koululääkärikokemuksella voin sanoa, että monissa perheissä vanhemmat ovat lastensa kavereita, ja nakertavat koulun arvovaltaa opettajia ja koulua kritisoimalla. Vanhemmuus on monilta hukassa. Opettajien mahdollisuudet pitää järjestystä luokassa ovat nykyään minimaaliset. Pyhäkoulut on pääosin lakkautettu, nuoret aikuiset eivät joko kuulu kirkkoon tai eivät käy kirkossa, joten sieltä ei myöskään tule apua.

Osa nykylapsista on muuttunut väkivaltaisiksi. Keskustelin äskettäin korkean poliisiviranomaisen kanssa alaikäisten sekaantumisesta huumekauppaan ja väkivaltarikoksiin. Hän totesi tuskastuneena, ”kunpa edes koulu opettaisi lapsille mikä on oikein ja mikä väärin”. Alaikäiset naureskelevat poliisille, koska tietävät, että rangaistuksia ei tule. Poliisilta pyydetään apua kouluihin lähes päivittäin. Joka kymmenes opettaja on kokenut väkivaltaa ja lähes kaikki kokevat sen uhkaa jatkuvasti. Monet lapset eivät suostu menemään kouluun. Syynä voi olla pelko, ahdistus tai älypuhelimen liikakäytöstä aiheutunut sosiaalinen eristäytyminen. Tämä ei paranna oppimistuloksia. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja tarvittaisiin pikaisesti!

Suomen erinomaiset PISA-tulokset ovat romahtaneet. Sallimalla älypuhelimen käytön opetuksen aikana koulu estää nuorten keskittymisen opetukseen. Ihmisaivoja ei ole suunniteltu multitaskaamiseen. Peruskoulu ei myöskään ole yliopisto, missä opiskelijat osaavat itse suunnitella opintojensa sisällön. Nykykouluissa lapset ovat kuin eksyneitä lampaita ilman vieruskavereita ja turvallista omaa opettajaa.

Älypuhelimen jatkuva käyttö tuottaa ADHD-oireista kärsiviä lapsia. Koulupojista jo kymmenen prosenttia käyttää ADHD-lääkkeitä. Määrä on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Espanjassa älypuhelimen käyttö on kielletty ala-asteella ja pian myös ylä-asteella. Ranskassa suositellaan, että keskittymiskyvyn tuhoavaa älypuhelinta ei pitäisi antaa alle 13-vuoden ikäisille. Ilmeiseen ongelmaan pitäisi puuttua lainsäädännön avulla, jotta ainakin opetustilanteissa koulu voisi kieltää älypuhelimen selaamisen.

Jotakin pitäisi tehdä pikaisesti, sillä on enemmän kuin ilmeistä, että koulutuksen ohjauksessa on pahasti epäonnistuttu. Oppilaitoksille, jotka varmasti osaavat käytännön opettamisen, koska tekevät sitä joka päivä, pitää antaa enemmän autonomiaa. Norsunluutornieista jaetut, jatkuvasti erilaisten ideologioiden mukaan muuttuvat opetussuunnitelmat häiritsevät monesti opettajien työtä. Ylhäältä saneltua viranomaisohjausta tulisi vähentää ja kohdentaa näin säästyviä resursseja koulukuraattoreiden, psykologien ja kouluhoitajien ynnä lääkäreiden palkkaamiseen. Näin opettajatkin vapautettaisiin keskittymään päätehtäväänsä – opettamiseen!.