Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Oikeudenmukaisuus kuuluu kristinuskoon

 

Timothy Kellerin /Generous Justice/ (Antelias oikeudenmukaisuus) on hieno kirja. Sen tarkoituksena on yhdistää kaksi Yhdysvalloissa vallitsevaa kristinuskon tulkintaa ehyeksi kokonaisuudeksi. Kirjan nimi jatkuu näin: /How God’s Grace Makes Us Just/ eli Kuinka Jumalan armo tekee meistä oikeudenmukaisia. Kellerin mukaan fundamentalistit unohtavat usein oikeudenmukaisuuden ja liberaalit taas korostavat liiaksi sosiaalista kristillisyyttä, kuten auttamista ja hyväntekeväistyyttä, armon julistuksen kustannuksella.

Evankeliumia ei voi olla ilman oikeudenmukaisuuden vaatimusta, korostaa Keller.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Suomesta katsoen vaikuttaa oudolta, että itseään kristityksi nimittävät voivat vastustaa yleistä sairasvakuutusta tai puolustaa suuria tuloeroja kristinuskoon vedoten. Vaikka monet varakkaat ihmiset antavat osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen, se ei ole sitä oikeudenmukaisuutta, josta Raamattu puhuu yhä uudestaan. Profeetat eivät jätä tätä asiaa epäselväksi:

/Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa okein, osoittakaa toisillenne hyvyyttä ja laupeutta. Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisillenne./ (Sak. 7:9-10).

/Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herrra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalisia ja tukee leskiä ja orpoja. mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi./ (Ps. 146:7-9).

/Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon./ (Sananl. 19:17). /Joka heikkoa sortaa, herraa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa käyhää./ (Sananl. 14:31).

Oikeus ei tapahdu ilman, että sen eteen tehdään työtä. On hienoa, jos annamme vapaaehtoisesti rahaa ja aikaa hyviin tarkoituksiin, mutta vielä tärkeämpää on luoda sellainen yhteiskunta, joka antaa kaikille oikeudenmukaisesti aineellista hyvää. On oikein, että lahjakkaat ja tarmokkaat ihmiset ansaitsevat hiukan enemmän kuin muut, mutta tuloerot eivät saa olla moninkertaisia. Jumalan edessä ihmiset ovat yhtä arvokkaita, eivätkä ihmisten luomat periaatteet saa tästä poiketa niin, että oikeudenmukaisuus vaarantuu.

Raamattu ei kuitenkaan opeta vain vain yhtä tiettyä yhtä moraalista periaateetta. Tarjolla on kolme moraalista periaatetta, joille kaikille löytyy Raamatusta tukea: hyvinvoinnin maksimointi, vapauden kunnioittaminen ja hyveiden edistäminen. Kun vain yhtä näistä korostetaan, silloin joudutaan vaikeuksiin, sillä ne ovat kaikki tärkeitä.

Yksilön valinnan vapauden kunnioittaminen on arvokas asia, mutta voi vähentää sekä omaa että muiden hyvinvointia. Hyvinvoinnin maksimointi voi tapahtua vapauksien kustannuksella. Silloin jokin auktoriteetti tietää, mikä on kaikille hyväksi. Hyveiden (rakkaus, totuus, oikeus, armeliaisuus) edistäminen on mitä hienoin asia, mutta entä jos niiden edistäminen tapahtuu vapauksien kustannuksella?

Näitä moraalisia periaatteita ei voida perustella loogisesti, sillä niiden perusteet liittyvät arvostuksiin, jotka ovat aina uskonnollisia tai uskomuksiin perustuvia. Toisin kuin yleensä ajatellaan, ihmisoikeudet eivät syntyneet valistuksen ansiosta, vaan niiden juuret ovat syvällä kristinuskossa. Tämän ovat myös monet ateistiset filosofit ja historioitsijat tuoneet esiin.

Lutherin kahden regimentin opin vaarana on se, että annetaan maallisen ja hengellisen irrota liiaksi toisistaan. Tämä voi miellyttää ateisteja ja maallistuneita, mutta se ei ole kristinuskon mukaista oppia. Kristityn on toimittava maailmassa yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat puolustaa köyhiä, heikkoja, syrjäytyneitä ihmisiä.