Eräs vaikutusvaltaisimmista ihmisryhmistä kautta aikojen ovat olleet isoäidit. Kun luet merkittävän persoonan elämäkertaa, esille nousee usein mummo, joka teki ruokaa, hoiti lapsia vanhempien ollessa töissä, siunasi, otti kotiinsa hylätyn ja orvon sukulaisen. Siinä ohessa hän saattoi hoitaa iäkästä miestään ja tukea syrjäteille eksynyttä poikaansa. Kalenteriin tulisi merkitä liputuspäiväksi myös mummojen ja ylipäätään isovanhempien päivä. Hiljaisen taustatyön sankareita on heissä enemmän kuin julkisuudessa puhutaan.
Raamatun isoäidit nousevat esille taustalla, he näkivät ja ymmärsivät enemmän kuin muut. Heillä saattoi olla sanavaltaa tai sitten ei, mutta jokaisella Raamatun merkittävimmistäkin henkilöistä oli isovanhemmat. Saara ei nähnyt lapsenlapsiaan Esauta ja Jaakobia, vaikka varmasta rukoili suvun jatkumista. Jeesuksen isovanhemmiksi oletetut Anna ja Joakim ovat esillä erityisesti ortodoksisen ja katolisen kirkon ikoneissa, todennäköisesti he olivat elossa Jeesuksen syntyessä. Voin vain kuvitella heidän hämmennystään kuultuaan maailman historiaa järisyttävästä uutisesta.
Kaikki eivät ole koskaan saaneet kohdata isovanhempiaan silmästä silmään eri syistä. Tai kenties ei edes halua muistaa koetuista kipeistä syistä. Valokuvia kenties löytyy ja näin joulun tienoolla suosittelen katselemaan niitä, miettimään heidän tarinaansa ja vaikutusta. Samalla voi tehdä matkaa omaan historiaan, etsiä ymmärrystä tähän päivään.
Kun saan itse olla nyt mummo, se herättää isoja ajatuksia. Pystyy katsomaan omaa tarinaa pikkutytöstä tähän päivään. Saa etuoikeuden muistaa Uudeltakirkolta lähteneen uskovan mummon virrenveisuuta ja pohjanmaan Kyösti Kallion piian ja renkipojan äidin huumorilla hersyvää jutustelua. He olivat aikansa varsinaisia selviytyjänaisia.
Mummous on oikeastaan luonne.
Jään miettimään, millaisia teitä pitkin minua on kuljetettu tähän rooliin, josta en koskaan osannut edes unelmoida? Mitä eväitä sain tähän kunniakkaaseen tehtävään? Entä ne polut, jossa vastaan tulee mies, syntyy kolme poikaa ja lopulta annetaan anopin ja jopa mummon rooli kuudelle lapsenlapselle. Melkoinen matka täynnä tunteita, iloa, pettymyksiä, sovinnontekoa, armoa ja anteeksiantoa! Olenko tänään viisaampi kuin koskaan? Kyllä tavallaan, uskallan sanoa. Ja samalla ihan boomeri nykytekniikan ja systeemien edessä. Paluuta ei ole, enkä haluaisikaan missään nimessä olla nuorempi. Näillä mennään tänään kohtaamaan suvun jälkeläisiä ja heidän monimutkaiselta tuntuvia tarpeita ja haasteita. He ovat Luojan luomia, nimeltä kutsuttuja, huomisen vaikuttajia kukin tavallaan. Mikä aarre ja salaisuus! Mummon rukouksilla on merkitystä pitkässä juoksussa. Mummona voi olla myös lapseton ihminen. Häntä kaivataan ja tarvitaan lähisuhteissa, naapurustoissa ja koulumaailmassa. Mummous on oikeastaan luonne.
Kun ovikello soi ja sisään ampaisee toppatakkikansaa, mummon halaukset toteutuvat vauhdilla. Käsissä olevat kännykät tulevat usein väliin ja täytyy oikein tietoisesti pysäyttää jokainen ja katsoa silmiin lämmöllä. Mummolta vaaditaan mielikuvitusta löytää kahdenkeskisiä jutteluhetkiä ja porukkahauskaa. Helposti joukko käpristyy sohvan nurkkaan pelaamaan omiaan. Shakki ja muistipelit auttavat yhä, murrosikäisetkin taantuvat mukavasti ja peli laukaisee yhteyden riemua. Mutta voin ymmärtää mummoja, jotka eivät jaksa, eivät kestä nykymenoa, eivätkä pysty jakamaan rakkautta erilaisten perhesysteemien keskellä. Entinen selkeämpi perhemalli ja suhteet antoivat enemmän tilaa huomioida jokaisen erilaisia tarpeita.
Oli tilanne mikä tahansa, mummot ovat tämän päivän yhteiskunnan vaikuttajia, sillä heissä on sitä jotain. Mitä, jää pohdittavaksi. Nostakaa päänne te erilaiset mummot ja mummohahmot, ilman teitä ei olisi heitäkään! Joulun aika on siunausten vastaanottamisen ja jakamisen aikaa. Kukin ajallaan ja tavallaan!
