Laitoin kirjastoon varauksen Jumalan synty -nimiselle kirjalle. Siellä oli siitä 1153 varausta. En siis ole ostanut kirjaa, mutta olen lukenut useita siitä tehtyjä arvioita. Erityisesti pidin Emil Antonin ja Janne Saarelan kritiikeistä. Aleksi Markkanen haastoi Radio Deissä myös terävästi kirjan teesejä. Sitten kuuntelin Ville Mäkipellon podcastin, jossa hän yhtenä kirjan tekijänä avaa kirjan vanhatestamentillista osuutta. Tuon kirjan osan alkuperäiskirjoittaja lienee Juha Pakkala.
Kommentoin tässä sitä Vanhan testamentin jumalakäsityksiin liittyvää osaa, jota Mäkipelto selostaa kyseisessä videossa ja joka siis myötäilee kyseisen kirjan keskeisiä argumentteja. Mäkipelto vetää päälleen tutkijan viitan ja selostaa kohtalaisen tavallisen eksegeettisen näkemyksen Israelin uskonnon historiasta. Samalla hän tulee vetäneeksi mutkat suoriksi, kun hän päätyy siihen, että saamme kertaheitolla tiedon siitä, kuinka Jumala keksittiin.
Hänen pointtinsa on se, että varsinainen yksijumalaisuus eli Jahve-usko keksittiin pakkosiirtolaisuuden aikana. Sitä ennen Israelin usko on ollut samanlaista polyteismia eli monijumalaisuutta kuin kaikille ympäristökansoilla oli. Tämä päätelmä perustuu oletukseen, että Vanhan testamentin kirjat ovat syntyneet pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja niihin on rakennettu asetelma, jossa aikaisempi monijumalaisuus torjutaan.
Tämän polyteistisen varhaishistorian tueksi esitetään joitain irrallisia Raamatun jakeita sekä muutama arkeologinen löytö. Lisäksi synnytetään vaikutelma, että kaikki mitä Vanhan testamentti kertoo pakkosiirtolaisuutta edeltävästä ajasta, on jälkeenpäin luotua tarinaa.
Tärkeimmät tässä esitetyt arkeologiset argumentit ovat Kuntillet Ajrudin ja Khirbet el-Qomin tekstilöydöt sekä suuri määrä löydettyjä naisfiguureja eli Astarten patsaita. Noissa kahdessa piirtokirjoituksessa mainitaan Jahven rinnalla Asera, joka tulkitaan Jahven vaimoksi.
Mäkipellon analyysit noista kahdesta tekstilöydöstä ovat oikeita. Niissä todellakin näyttäisi Jahven rinnalla olevan Asera, jonka voisi tulkita Jahven puolisoksi, joskin muitakin tulkintamahdollisuuksiakin on. Samoin suuri määrä löydettyjä Astarten patsaita on fakta. Lisäksi on löydetty myös Baalin palvontaan liittyviä esineitä, sekä härkiä että sotilaallisia hahmoja.
Koska Jahven palvontaan liittyviä esineitä ei ole löydetty, Mäkipelto monien muiden tutkijoiden lailla on päätynyt johtopäätökseen, että Israelin varhainen uskonto oli samanlaista kuin ympäristökansoilla.
Tässä unohtuu yksi olennainen seikka: mitä esineitä Jahven palvonnasta voisi löytyä? Tämän Jumalan kuvaahan nimenomaan ei saanut tehdä (2. Moos. 20:4).
Sitä paitsi siihen tosiasiaan, että Jahve oli Juudan ja Israelin Jumalan nimi, liittyy yksi merkittävä argumentti: teoforiset eli Jumalaan viittaavat nimet. Raamatun ulkopuolisissa piirtokirjoituksissa on löydetty lukuisia nimiä, joiden loppu on -jahu, mikä viittaa nimenomaan Jahve-uskontoon. Raamatussa tällaisia nimiä ovat mm. Jesaja (Jesajahu) ja Hiskia (Hiskijahu), joiden molempien sinettileimat on löydetty. Edellä mainitussa Khirbet el-Qomin tekstissä on Jahve-päätteinen nimi Uriahu.
Mitä nuo löydöt sitten kertovat? Täsmälleen saman minkä jokainen Raamatun lukija voi havaita. Israelin ja Juudan historia on suurelta osin epäjumalapalvelukseen langenneen kansan historiaa. Profeetat valittavat yhtenään Baalin ja Astarten palvonnasta ja kehottavat hylkäämään epäjumalat ja poistamaan niiden patsaat.
Yksi yksityiskohta edellä mainitussa Kuntillet Ajrudin tekstissä on erityisen kiinnostava. Siinä lukee ”Samarian Jahve ja hänen aseransa”. Teksti ajoitetaan 800-luvulle eKr. ja vaikka löytöpaikka sijoittuu maantieteellisesti etelään Juudan alueelle, se viittaa pohjoisvaltakuntaan eli Israeliin mainitsemalla sen pääkaupungin, Samarian nimen. Raamatussa on juuri tällaiseen seikkaan liittyvä jae 2. Kun. 13:6. Jumalattomaksi kuvatun kuninkaan, Joahasin ajasta (818-802) sanotaan: ”Vieläkään he eivät luopuneet synneistä, joilla Jerobeamin suku oli johdattanut koko Israelin synnintekoon. Niistä synneistä he pitivät kiinni ja säilyttivät asera-tarhankin Samarian kaupungissa.”
Israelin usko on syntynyt keskellä monijumalaista uskonnollisuutta.
Kuntillet Ajrud sijaitsee melko lähellä Kades-Barneaa tärkeän karavaanireitin varrella, joka johti Akaban lahdelta Välimerelle. Monenlaiset uskonnolliset virtaukset ovat samalla kulkeneet paikan kautta ja epäilemättä edistäneet uskontojen sekoittumista. Kades-Barneaan liittyy muuten myös Israelin varhaisen historian tärkeä etappi: sinne autiomaavaellus aikanaan pysähtyi lähes neljäksikymmeneksi vuodeksi.
Entä ovatko Vanhan testamentin kirjat syntyneet pakkosiirtolaisuuden aikana? Kyllä siinä mielessä, että suuri osa niiden tekstejä on tuolloin saanut nykyisen muotonsa. On kuitenkin aivan epäilemätöntä, että ne sisältävät hyvinkin tarkkaa tietoa paljon varhaisemmista ajoista. Se keinotekoinen rekonstruktio, että nuo myöhäiset tekstit maalaisivat ikään kuin negatiivisen mallin aiemmasta, on hatarasti perusteltu. Siis että Baalin ja Astarten kritiikki kertoisi aiemmin hyväksytystä uskonnosta, on turha teologinen sepitelmä.
Jumalan synty -kirjan kirjoittajat ajattelevat, että meillä ei ole ennen 800-lukua juuri mitään historiallista faktaa Raamatussa kuvatusta Israelin varhaishistoriasta. Tässä he liputtavat ns. minimalistisen näkemyksen puolesta, joka on suhteellisen marginaalinen vaikkakin aika monien kannattama näkemys. Tätä vastaan puhuu varsin massiivinen arkeologinen aineisto sekä Israelin maanvalloituksen ajalta että nykyään yhä enenevä aineisto kuningas Daavidin ajalta. Minun väitöskirjani selostaa sitä evidenssiä, mitä jo maanvalloituskertomusten taustalta on löydettävissä.
Israelin usko on syntynyt keskellä monijumalaista uskonnollisuutta. Tietynlaista kehitystä siinä on havaittavissa, mutta alkuperäinen monoteismi on koko ajan haastanut ympärillä olevan polyteistisen uskomusmaailman.
