Meille kerrotaan arvovaltaisella tiedepalstalla (HS 3.10), että ”Nykyihminen voikin olla paljon vanhempi kuin mitä ennen luultiin”. Artikkelin mukaan: ”Tutkijat analysoivat uudelleen Kiinasta löydetyn varhaisihmisen kallon … Nykyihmisillä, neanderthalilaisilla ja denisovalaisilla näyttäisi siis olleen yhteinen edeltäjä eli esivanhempi jo yli miljoona vuotta sitten”. Tulos saatiin vertailemalla kalloa 56 muuhun fossiiliin.
Mutta voiko luiden vertailusta tehdä varmoja johtopäätöksiä sukulaisuudesta? Tieteellinen menetelmä tarjoaa toisen, hyvin täsmällisen ja tarvittaessa laboratoriossa toistettavan vaihtoehdon. Miksi tämä vaihtoehto on parempi? Kun tuloksia tulkitaan tieteessä, on mahdollista, että tieteilijällä on taipumus suosia joitakin tuloksia toisten ohi. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa tulkintaan. Tieteellisen menetelmän tiukalla noudattamisella pyritään minimoimaan tieteilijän omien asenteiden vaikutus kokeen lopputulokseen. Tätä kuvaa nykylöydön tutkijan, Lontoon luonnonhistoriallisen museon professori Chris Stringerin tokaisu: ”Jossakin maapallolla on miljoona vuotta vanhoja Homo sapiensin fossiileja. Niitä ei vain ole vielä löydetty”.
Nykyään on mahdollista kartoittaa perimän DNA-koodeja hyvin helposti, tarkasti ja edulliseen hintaan. Näin on saatu selville, että kaikki ihmiset ovat 99,9 prosenttisesti identtisiä DNA:n osalta. Mitä tämä tarkoittaa? Polveudumme muutamista ihmispareista, jotka elivät joitakin vuosituhansia sitten. Modernin tieteellisen menetelmän mukainen tutkimus sulkee pois nykyihmisen miljoonan vuoden mittaisen olemassaolon kahdella samansuuntaisella todistusaineistolla.
Syömästämme ravinnosta meille tuotetaan polttoaine 90-prosenttisesti mitokondrio nimisessä soluelimessä, jolla on omaa DNA:ta (mtDNA). Mitokondriot periytyvät yksinomaan äidin munasolujen kautta, alun perin kaikkien meidän kantaäidiltämme, Eevalta. Kyseessä on suljettu DNA-tiedosto, joka ei saa uutta informaatiota mistään, vaan siinä tapahtuu sattumamutaatio aina noin joka kymmenennen jakautumiskerran jälkeen. Ihmisten mtDNA on noin 99,9-prosenttisesti identtistä. Koska mutaatiot, joita on keskimäärin noin 22, ovat eri paikoissa, kantaäidin alkuperäinen mtDNA-koodi on helppo rekonstruoida. Kun huomioidaan mtDNA:n mutaationopeus, joka on siellä tapahtuvasta ravinnon palamisesta johtuen (reaktiiviset, palamisen tuottamat happiradikaalit!) 20 kertaa suurempi kuin tuman DNA:n mutatoitumisnopeus, voidaan todeta, että kantaäitimme Eeva eli noin 5000-10000 vuotta sitten. Väitetty miljoona vuotta mutaatioita olisi tuhonnut mitokondrioiden DNA:n ja monta kertaa! Jo nytkin mitokondriosairaudet lisääntyvät vauhdilla!
Miehen Y-kromosomilla on samantyyppinen tilanne. Sukusolujen muodostuessa meioosin vähennysjakautumisessa Y-kromosomille ei juurikaan tapahdu tekijäinvaihduntaa, sillä se ei onnistu X-kromosomin kanssa. Y-kromosomi onkin jo menettänyt merkittävän osan geeneistään. Voidaan arvioida, että yhteinen kantaisämme Nooa eli noin 5000 vuotta sitten. Miesten siemennesteen siittiöpitoisuus on vähentynyt 50 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana ja pikainen sukupuutto uhkaa ihmiskuntaa.
Joka viikko yksi selkärankaislaji kuolee sukupuuttoon, ei niinkään ”ilmastonmuutoksen takia”, vaan siksi, että suvullinen lisääntyminen tappaa. Kukaan ei tiedä, miksi ”evoluutio olisi kehittänyt” tämän ”sex kills” tavan lisääntyä, sillä mitään valintaetua ei tästä olisi ameballe tarjoutunut. Jakautumalla lisääntyminen tuottaa myös valtavasti muuntelua, kuten E.coli bakteerin pangenomi osoittaa.
Miehen ja naisen olemassaolo on varmin mahdollinen todiste Jumalan olemassaolosta ja Raamatun mukaisesta, historiallisesta luomistapahtumasta. Tätä tosiasiaa ei uusdarvinismi, eikä LGBTQ-ideologia selitä. Jeesus, joka kaiken loi, totesi ilmeisen turhautuneena: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’” (Matt.19:4).
