Miksi armo ei kelpaa?

 

Nykyaika on monessa suhteessa armoton. On oltava tehokas, älykäs, hyvännäköinen, sosiaalisesti sujuva, itsevarma, kunnostaan huolehtiva ja ajan hermolla pysyvä. Luin juuri Gallup-organisaation laajan tutkimuksen hyvinvoinnista. Sen mukaan vain 7 % kukoistaa kaikilla viidellä hyvinvoinnin ulottuvuudella. Nämä viisi olivat työn ja toiminnan, sosiaalinen, aineellinen, fyysinen ja elinympäristön hyvinvointi. Jos näihin lisätään vielä psyykkinen hyvinvointi, kenties 1 % voi hyvin. Silloin 99 % jää vajavaiseksi. Olemme siis kovin vajavaista joukkoa.

Miten suhtaudumme tähän synkkään tietoon?
– alistumme ja luovutamme
– kiristämme hampaita ja vähän vyötäkin
– tunnemme häpeää ja syyllisyyttä
– otamme heti yhteyttä guruun tai ainakin persoonalliseen valmentajaan
– iloitsemme siitäkin vajavaisesta hyvinvoinnista, jota meillä on

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Kristinuskoa kriittisesti arvostelevat sanovat, että on hyvä, kun kristinuskon ahdistuksista ja syyllisyyksistä on vähitellen päästy eroon. Ihmisten luonnollisia tarpeita on suotta rajoitettu. Samaan aikaan ihmiset ovat joutuneet vielä armottomampaan puristukseen. Miten käy heikosti tuloksia tuottavan, tavallisen näköisen, ylipainoisen, liian vähän liikkuvan, passiivisen, vetäytyvän, pelokkaan ja varovaisen ihmisen? Ihmissuhteissaan vähän kankean ja pidättyvän möllikän? Jos hänellä vielä lisäksi on ennakkoluuloja, hän on kurjista kurjin olento.

Ketä hän saa syyttää tästä kehnoudesta ja saamattomuudestaan? Hän saa syyttää vain itseään. Hän ei ole joka aamu päättänyt olla onnellinen ja tehokas. Näinhän nykyajan viisaat kehottavat. Kun ajattelee oikein, tekee oikeita asioita. Tästä tulee vielä lisätaakka tälle surkimukselle. Hän ei kykene saamaan ajatuksiaan oikeille urille. Alakulo hiipii jo masennusdiagnoosin portilla.

Antaako kukaan hänelle helpotusta tai jopa vapautusta? Antaako sitä kukaan kaikille meille, jotka kuulumme tuohon 99 prosenttiin maailman väestöstä? Tarjolla on sentään terapeutteja, jotka osaavat kuunnella myötätuntoisesti valituksiamme, jos rohkenemme heitä lähestyä. Entä jos nuo terapiat ovat vain fiksuja ihmisiä varten? Terapioita kannattaa käyttää, mutta kun meitä vajavaisia on 99 prosenttia, mistä otamme terapeutit? Terapeutitkin tarvitsevat terapeutteja.

Tarjolla on kuitenkin ihan vanhanaikaista hoitoa. Sen vain monet ovat heittäneet lapsen mukana menemään. Tuo lapsi on Jeesus Kristus, joka tuli maailmaan ihmisen hahmossa syntiemme sovittajaksi. Mitäpä tämä Jeesus sanoikaan aikansa rasitetuille, vaivatuille, kiusatuille, sairaille, torjutuille ja pahoinvoiville ihmisille. Näin hän sanoi:

Autuaita, siis tosi onnellisia ovat
* hengessään köyhät
* kärsivälliset
* vanhurskautta siis oikeutta haluavat
* toisia armahtavat
* puhdassydämiset
* rauhantekijät
* vainotut

Mitä kummaa, näissä ei puhutakaan tehokkuudesta, ulkonäöstä, itsetunnosta, tunneälystä, sosiaalisesta pääomasta eikä edes terveistä elämäntavoista niin tärkeitä kuin ne ovatkin.

Edelleen Matteuksen kuudes luku kertoo Jumalan huolenpidosta. Se päättyy näin: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Miten lohdullinen sanoma huolten ja stressien vaivaamalle nykyajan ihmiselle!

Matteus 10:30-31: Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.

Jeesuksen vertaukset antavat hienoja näkyjä Jumalan armosta ihmistä kohtaan. Vertaukset huipentuvat vertaukseen Tuhlaajapojasta. Me emme enää tajua tuon kertomuksen ihmeellisyyttä. Olemme nauttineet sen hedelmistä. Kertomuksen aikaan isät eivät jakaneet omaisuuttaan eivätkä ottaneet tuollaisia poikia takaisin. Se olisi ollut koko perheelle suuri häpeä. Isät eivät juosseet siihen aikaan. Heitä kannettiin, jos he olivat rikkaita tai heidän edellään kulki palvelijoita. Aina tämä ihmeellinen kertomus koskettaa syvältä.

Tuhlaajapojan hyvinvointi oli työn, ihmissuhteiden, tulojen, fyysisen olemuksen ja elinympäristön kannalta ihan nollilla. Siat ovat hauskoja eläimiä, mutta huonoja keskustelukumppaneita. Sikoja syötetään hyvin, mutta niiden sapuskaan kyllästyy. Armon varassa jokaisesta tulee 100-prosenttinen kukoistaja. Vajavuudet eivät enää tunnu niin kurjilta sen kohtelun jälkeen, minkä tuhlaajapoika sai. Armo kelpaa kuitenkin vain epätäydelliselle, syntiselle ihmiselle.