Mikä olikaan kasteen merkitys?

Reilu viikko sitten vietimme neljännen lapsemme, Simeon Oskarin, kastejuhlia. Viikonloppuna olin luennoimassa Suomen Raamattuopiston Sisälle Sanaan -tilaisuudessa, ja luokassa käytiin innokkaasti keskustelua kasteen merkityksestä. Kaste ja ehtoollinen ovat sakramentteja, jotka ainutlaatuisella tavalla liittävät meidät Kristuksen ruumiiseen. Paavali kirjoittaa kasteesta näin:

Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:3.)

Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. (Gal. 3:27.)

Kasteessa ihminen liitetään Messiaan perheeseen. Hän syntyy Jumalan lapseksi. Olennaista on, että hänet liitetään Kristuksen ruumiiseen. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” (2. Kor. 5:17.)

UT puhuu kasteesta uudelleen syntymisenä. Jeesus selitti Nikodemokselle, että ”jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Jeesus vielä selventää, että ”jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:5.) Nuo sanat – ”vedestä ja hengestä” – viittaavat selvästi kasteeseen. Siinä, niin kuin luomisessa, ”Jumalan Henki liikkuu vetten yllä” ja sen kautta syntyy uusi luomus, Jumalan lapsi. Johanneksen evankeliumissa tuo luominen ja uusi luominen on tunnetusti keskeinen teema. (Joh. 1:1–6.) Myös Paavali yhdistää kasteen ja uudestisyntymisen toisiinsa, kun hän kirjoittaa Titukselle: Jumala ”pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” (Tit. 3:5.)

Kaste on pelastuksen kannalta välttämätön. Kaste vastaa siihen kysymykseen, ”keitä me olemme”. Tietysti ihminen voi hylätä kasteen armon, mutta silti hän on aina kastettu. Kastettuna hän on aina Jumalan perheen jäsen, siitä huolimatta, että hän olisi tuhlaajapoika, joka on hylännyt koko perheensä. Kaste ei pelasta, jos sen hylkää. Siihen voi kuitenkin aina palata. Ketään ei pidä kastaa uudestaan. Kastetun ihmisen elämä on jatkuvaa parannuksen tekoa, oman lihansa kuolettamista. Niin kuin kastekaavassa sanotaan, antakoon Jumala ”sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnille ja elää Kristukselle.” Kasteessa kuitenkin huomio siirtyy pois ihmisen omista teoista ja voimista. Kasteessahan me ”synnymme ylhäältä”. Siinä Jumala toimii. Siinä ihminen liitetään Kristukseen. Hänestä tulee valtavien lupausten perijä, koska hän kuuluu kasteen kautta valittuun kansaan, Aabrahamin lapsiin, joille on luvattu pelastus.

Kaste on oikeastaan tärkeämpi juhla kuin syntymäjuhla. Paavali, entinen fariseus, kutsuu entisiä pakanoita, jotka ovat saaneet kasteen, omiksi veljikseen ja Jumalan lapsiksi. Tämä on valtavan suuri asia. Tuohon aikaan juutalaiset, eivätkä todellakaan fariseukset, kutsuneet ei-juutalaisia veljikseen! Paavali kutsuu näitä kristittyjä jopa Jumalan temppeliksi ja Pyhän Hengen temppeliksi. Noilla ihmisillä oli ”vaatimattomat” biologiset taustat, mutta ei sillä ollut väliä. Olennaista oli, että he olivat ”Kristuksessa”. Hänessä he ovat hienointa mahdollista sukua.

Aiheet