Loppuuko ikäloppu Japani?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Japanissa väestö vanhenee. Eläkeikä on nyt 61 vuotta, mutta se nousee 65 ikävuoteen vuonna 2025. Siitä huolimatta ei ole tavatonta, että yrityksen johdossa toimii yli 70- tai jopa 80-vuotiaita johtajia. Arviolta 12,6 miljoonaa yli 60-vuotiasta japanilaista käy töissä.

Japanilaiseen työkulttuuriin kuuluu täydellinen omistautuminen työpaikalle ja uralle. Tämä tarkoittaa vakituisessa työsuhteessa oleville pitkiä työpäiviä, joihin ei mahdu lastenhoitoa, isyyslomista puhumattakaan. Japanilainen tekee vuosittain arviolta 400 tuntia enemmän työtä kuin esimerkiksi saksalainen.

Jatkis 3.3. – 17.3.2024 Neliö

Japaniin mahtuisi siirtolaisia, mutta niitä ei sinne mielellään hyväksytä. Työvoiman lisukkeeksi rakennetaan robotteja. Toinen hyödyntämätön voimavara ovat naiset. Perinteisesti japanilainen nainen jää lapsen syntymän myötä kotiin, mutta viime vuosina yleinen mielipide on muuttunut myönteiseksi naisten työssä käymiselle ja uran jatkamiselle perheen perustamisen jälkeen. Naisille on avattu uusia työmahdollisuuksia joko tilapäisesti tai tarjoamalla sapattivuosia.

Mutta yhteiskunta muuttuu hitaasti. 17 vuotta sitten luotua käsitettä ”womenenomics”, joka tarkoittaa naisten lisäämistä johtotehtävissä, on sovellettu käytäntöön hitaasti.

Väestön vanheneminen koskettaa myös Japanin kristillisiä kirkkoja. Ensinnäkin kristinusko on vähemmistön uskonto, ja toiseksi monet kirkkojen jäsenet kuuluvat vanhempaan väestöön. Monella kirkolla ei ole varaa omaan pastoriin. Tämän vuoksi FEBC-Japanin varajohtajan Takanori Nagakuran mukaan kristinuskon suurin uhka nousee sen sisältä – kirkkoväestön vanhenemisesta.

Takanorin työkaverin, radiotoimittaja Keiko Yoshizakin mukaan pieniä toivon pilkahduksia on näkyvissä. Koska naisia ei ole työmarkkinoilla, heillä on ollut aikaa osallistua kirkon toimintaan, kuten erilaisiin kerhoihin ja raamattupiireihin. Lisäksi Keiko on huomannut että 40–60-vuotiaiden miesten osuus on lisääntynyt kristillisten ohjelmien kuuntelijoissa. Eräskin mies kertoi äskettäin, että hänen perheessään tapahtui jotakin anteeksiantamatonta. Mies kyllä halusi antaa anteeksi, muttei pystynyt. Hän alkoi etsiä opetusta anteeksiantamisesta ja löysi kristilliseltä pohjalta nousevaa sisältöä anteeksiannosta. Hän alkoi kuunnella opetuksia ja totesi niiden olevan juuri sitä, mitä hän tarvitsi. Mies oli lääkäri ja hän aloitti Raamatun opiskelemisen kirjekurssina. Aika näyttää löytävätkö miehet kirkkoihin.

 
Sansa artikkeliban.12.2.- MJa