Kirjoittanut
Toissa perjantaina vietettiin jälleen loppiaista. Ylimääräinen vapaapäivä lämmittää niitä, jotka tekevät sellaista työtä, jossa tuotos ei vaadi syntyäkseen viittä työpäivää.
Esimerkiksi allekirjoittaneelle, jonka toimeen kuuluu saattaa maailmalle lehti joka viikko, yhden päivän mittainen työviikon lyhennys tekee muista viikon työpäivistä 20 prosenttia kiireisempiä.
Loppiaista vietetään lutereilaisessa Suomessa kolmen kuninkaan juhlana, eli sen muistoksi, että tietäjät kävivät tervehtimässä vastasyntynyttä Vapahtajaa. En ymmärrä miksi tätä tapahtumaa tulee maassamme juhlia yleisenä arkipyhäpäivänä. Tietäjien vierailulla ei ole merkitystä kristillisen opin tai perinteen muodostumisessa.
Arkipyhien määrittelyssä toteutunee idea ripotella niitä pitkin vuotta tasaisesti. Tässäkään asiassa loppiainen ei puolusta paikkaansa. Joulusta ja vuoden vaihteen mahdollisesti pitkistä pyhistä on hädin tuskin toivuttu.
Kirkkovuoden juhlakalenteri on betonoitunut vuosisatojen saatossa. Hieman etäisyyttä ottamalla huomaa, kuinka juhlimme melko pönäköitä asioita. Kuten Kristuksen kirkastumista, valvomisen sunnuntaita tai tuomiosunnuntaita. Eivät juhlapyhät tietenkään mitään tarpeettomia ole, helatorstai esimerkiksi on tärkeä Jeesuksen taivaaseen astumisen muistopäivä ja helluntaitakin voitaisiin meidän helluntailaisten puolesta juhlia vaikka viikko.
Pääväestöläiselle tiedoksi: helluntailaiset eivät siis vietä helluntaita mitenkään erityisesti. Aivan kuten adventistiteilla ei ole spesiaaleja adventtiperinteitä, eivätkä vapaakirkolliset käsittääkseni yritä olla mitenkään erityisen vapaita vapaapäivinä.
Mukavampaa kuin tietäjiä olisi juhlia arkipyhän merkeissä vaikkapa tuhansien ihmisten ruokkimisihmettä (ruokatorstai). Tai sitä, että Jeesus siunasi lapsia (siunaustiistai). Tai kuinka hän armahti syntisen naisen (kivityskeskiviikko). Noilla tapahtumilla kun on syvällinen ja omassa ajassammekin puhutteleva sanoma.
Eli: jos minun pitäisi poistaa yksi arkipyhä, se olisi ilman muuta loppiainen. Tietäjien vierailu Jeesuksen luona ei ole sellainen asia, jota tarvitsee juhlistaa vuosituhannesta toiseen.
