Leimakirves otettu käyttöön

 

On monta tapaa kyseenalaista jonkun tai joidenkuiden toimintaa. Yksi, monesti tehokkaaksi koettu tapa, on leimakirveen käyttö. Tehokkaalla ja toistuvalla leimaamisella onnistutaan usein, ja jopa yllättävän helposti, luomaan kielteisiä miellekytkeymiä, joiden kautta arvioidaan leimatun sanoja ja toimintaa.

Suomessa historiallisesti ehkä tunnetuimmassa leimakirveessä luki ”neuvostovastainen”. Se henkilö, tai vaikkapa kokonainen puolue, jolle lyötiin se leima lyötiin paitsiossa. Sitä ei tarvinnut ottaa vakavasti missään tilanteessa tai asiassa. Väitteellä ”neuvostovastainen” neutralisoitiin tai mitätöitiin tehokkaasti kaikki argumentit ja keskusteluyritykset.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Suomen kirkollisessa keskustelussa neutralisointisanat ovat ”fundamentalisti” ja ”ääriliike”. Jälkimmäisen sanan suosio tuntuu kasvavan. Luultavasti ainakin osittain siitä syystä, että se saa lisää voimaa ja tehoa Suomen yleispoliittisesta keskustelusta.

Muun muassa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, SLEY, näyttää nyt olevan leimaajien kohteena ja sitä on – miten muuten – luonnehdittu ääriliikkeeksi. Yksinkertaisesti sanottuna näin tehdään siksi, että SLEY ei voi hyväksyä naispappeutta eikä homoparien kirkollista siunaamista tai vihkimistä. SLEY:tä ääriliikkeeksi sanovat ovat luonnollisesti päinvastaista mieltä näistä asioista.

Tosiasiassa SLEY on näissä asioissa samoilla linjoilla kun enemmistö kristillisistä kirkoista. Ääriliikkeeksi SLEY:tä siis ei voi leimata. Ei ainakaan jos haluaa toimia rehellisesti eikä antaa väärää todistusta.

Leimaajat sen sijaan edustavat kristikunnassa hyvin marginaalista, pientä ryhmää. Suomessa on kuitenkin jostakin syystä vallalla melko yleinen harhakäsitys, että edustavat enemmistöä, suvaitsevaisuutta, moniäänisyyttä ja niin edelleen. Siksi peräänkuulutankin kriittisempää suhtautumista ja tutkivampaa otetta myös leimakirvestä heiluttavien ja heidän sanankäyttönsä suhteen. Esimerkiksi nyt SLEY:n leimaamisessa ääriliikkeeksi. 

Valitettavasti näyttää siltä, että leimaajien joukossa on heitä, jotka ovat oman harhansa vankeja. Onhan ainoa tapa saada SLEY:stä ääriliike, että todella uskoo itse ajatuksineen ja ideoineen olevansa kristikunnan keskiössä ja edustavansa kristikunnan enemmistöä.

Tällaisen harhan vaihtoehto on tietysti se, että SLEY:tä leimaavat toimivat tietoisen valheellisest. Sitä vaihtoehtoa en haluaisi uskoa.

Varmuuden vuoksi haluan lopuksi todeta, etten ole SLEY:n jäsen enkä millään tavalla muutenkaan aktiivinen järjestön toiminnassa. Kirjoitan tämän koske olen huolestunut leimakirveen käytöstä ja vääristä todistuksista ja pelkään tällaisen toiminnan laajentumista ja voimistumista.