Laeilla ei muuteta luonnonlakeja

 

Lainsäädäntötyö on saanut omituisia ulottuvuuksia. Sellaisiakin, joiden perusteella on syytä epäillä suoranaista suuruudenhulluutta. Lainsäätäjä on surutta siirtynyt tontille, joka on kuulunut, kuuluu ja tulee kuulumaan vain ja ainoastaan Luojalle, Jumalalle.

Tarkoitan tässä kehitystä, jossa äideistä tehdään isiä ja isistä äitejä. Kohta nousee varmaan keskusteluun laki, jonka mukaan voi olla ainakin kolme biologista vanhempaa. Sellainen laki on jo hyväksytty Britannian parlamentin alahuoneessa.

SEKL neliöb. vko38. MJa

Sama kehitys lain käyttämisestä luonnonlakien muokkaamisyrityksissä nähtiin kun käytiin keskustelua niin sanotusta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Siinä ei oikeastaan ollut pääasiassa kysymys tasa-arvosta vaan siitä, ettei pitäisi olla olemassa miehiä ja naisia. Mutta sitä tosiasiaa, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi ei voi miksikään muuttaa. Laeilla ei luoda luonnonlakeja. Selväksi on kyllä käynyt, että luonnonlailta suljetaan tarpeen tullessa silmiä. Vahingoksi maallemme ja kansallemme.

Strategia ja taktiikka tässä kehityksessä on ollut selkeä: kerta toisensa jälkeen vedotaan lapsiin, lasten oikeuksiin, lasten parhaaseen. Jos uskaltaa väittää, että lasten etu parhaiten turvataan miehen ja naisen välisessä avioliitossa, jossa huolehditaan lapsesta ja koko perheestä joutuu leimatuksi milloin miksikin fundamentalistiksi.

En voi välttyä ajatukselta, että lapsista ainakin osittain on tehty välineitä pyrkimyksissä saavuttaa päämääriä, jotka sinänsä eivät liity heihin. Päämäärä näyttää olevan kristilliselle pohjalle ja kulttuurille rakennetun ja ylläpidetyn avioliiton romuttaminen millä hinnalla ja millä keinoilla tahansa. Miksi näin on jäänyt minulle arvoitukseksi.

Realistina näen ja ymmärrän, että maailma on muuttunut ja ihmisten tavat elää yhdessä ovat saaneet uusia muotoja. Näin on, hyväksynkö tätä kehitystä tai en. Se mitä usein – etten sanoisi useimmiten – on unohtunut on, että ihminen on edelleen ihminen, mies on mies, nainen on nainen ja lapsi on lapsi perustarpeineen. Se tarkoittaa, että mies on isä ja nainen on äiti, sanoo laki sitten mitä tahansa.

Siksi lainsäädännössäkin olisi rehellisesti puututtava asioihin, joihin annetaan ymmärtää, että etsitään parannusta. Ei ole rehellistä puhua lasten asemasta ja lasten eduista jos lainsäädännöllä käytännössä pyritään aivan toisenlaisiin päämääriin.

Olen vakuuttunut siitä, että edellytykset lasten aseman parantamiselle ja lasten oikeuksien turvaamiselle voidaan parantaa säätämällä suoraan lasten asemaa koskevia lakeja. Ei siihen tarvita lakeja, jotka yrittävät tehdä meistä muuta kuin miksi Luoja on meidät luonut.