Kuka kelpaa hengelliseen työhön?

 

Millaisia ihmisiä Jeesus kutsuu luokseen?

Sellaisiako, jotka osaavat pitää painonsa kurissa? Sellaisiako, jotka eivät milloinkaan kiukustu lähimmäisilleen? Sellaisiako, jotka eivät ole milloinkaan tehneet pahaa kenellekään? Vai sellaisiako, jotka osaavat aina asettua puolustamaan heikkoja?

Treen srk, neliöb 3.-16.4, MJa

Kaukoidässä pitkään lähetystyöntekijänä toiminut Martin Goldsmith kertoo eräässä kirjassaan lähetyskentällä sattuneesta tapauksesta, joka sai hänet arvioimaan monia asioita uudelleen.

Hän kertoo, kuinka hän kerran nuorena uskovana ja lähetystyöntekijänä meni Indonesiassa ollessaan sunnuntaina ison seurakunnan jumalanpalvelukseen. Hän hämmästyi, kun kesken kaiken tilaisuudessa syntyi kova riita, kun kaksi saarnaajaa halusivat kumpikin päästä pitämään saarnaa. Pian riitaan yhtyi osa seurakunnastakin ja iskuja jaeltiin puolin ja toisin, niin että osa väestä loukkaantui. Lopulta paikalle piti kutsua poliisit rauhoittamaan tilannetta. Nämä vetivätkin lopulta riitelevät pastorit erilleen toisistaan, veivät toisen ulos kirkosta ja toisen saarnastuoliin ja asettivat vielä aseistetun vartijan vartioimaan saarnastuolin portaita. Valittu pastori piti saarnansa.

Myöhemmin Martin Goldsmith sanoi kuulleensa, että sen saarnan vaikutuksesta monta ihmistä oli tullut uskoon.

Tapaus oli järkyttänyt tätä nuorta lähetystyöntekijää, joka oli siihen asti ajatellut, että Jumala kutsuu vain puhtaita astioita eli kaikin puolin moitteettomia ihmisiä palvelukseensa. Hänen ahdinkoaan oli lievittänyt paikallisen vanhemman kristityn muistutus siitä, että lopultakin Jumalan työssä on kysymys armosta. Sama totuus on antanut voimaa jatkaa työssä myös monelle muulle lähetystyöntekijälle ja toki myös muille kirkon työntekijöille. Jos työn menestys todellakin riippuisi ihmisen kyvykkyydestä ja erinomaisuudesta, voisimme saman tien panna pillit pussiin ja lähteä kotiin.

Jotain samaa näyttää paljastuvan, kun Matteus, joka on antanut nimen koko evankeliumikirjalle, kertoo omasta kutsustaan tulla Jeesuksen seuraan. Hän kertoo siitä näin jakeissa Matt. 9:9-13: ”Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ‘Seuraa minua’, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ‘Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!’ Jeesus kuuli sen ja sanoi: ‘Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.’”

Kertoessaan omasta valinnastaan Matteus korostaa kahta asiaa. Toisaalta sitä, millainen ihminen hän itse oli ollut ja toisaalta, millainen Jeesus on. Siltä varalta, että kaikki evankeliumikirjan alkuperäiset lukijat eivät tunteneet Matteuksen taustaa, hän kertoo lyhyesti hävettävästä taustastaan. Hän oli ollut töissä tulliasemalla eli hän oli ollut publikaani.

Publikaanit olivat huonossa maineessa Jeesuksen aikana, sillä he toimivat yhteistyössä miehittäjävallan kanssa. Heidän mainettaan ei parantanut myöskään se, että he usein perivät tullia enemmän kuin oli säädetty ja ottivat ylimäärän itselleen. Kaiken lisäksi he joutuivat ammattinsa vuoksi olemaan jatkuvasti tekemisissä myös ei-juutalaisten kanssa, mikä merkitsi sitä, että he eivät kyenneet täyttämään kaikkia juutalaisen lain määräämiä puhtausnormeja. Nämä asiat yhdessä saivat aikaan sen, että tullimiehiä eli publikaaneja halveksuttiin ja heitä pidettiin yleisesti syntisinä. Publikaanit olivat ihmisiä, joita kukaan ei pitänyt kunnon juutalaisina varsinkaan uskonnon harjoittamisen kannalta. He eivät pyrkineetkään täyttämään ainakaan kaikilta osin Mooseksen lakia ja isien perinnäissääntöjä.

Ihmisten suhtautumista publikaaneihin kuvaakin hyvin fariseusten kysymys: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!”

Publikaanit ja muut syntiset kuuluivat samaan joukkoon. Ja sellaisia Jeesus kutsui silloin ja kutsuu edelleenkin seuraansa. Hän ei ole tullut etsimään valmiita ja onnistuneita ihmisiä, ikään kuin puhtaita astioita, joilta hän saattaisi sitten tarjota täydellisen evankeliumin. Niin hän ei toimi, vaan hän etsii likaisia astioita, epäonnistuneita ihmisiä, jotka itsekin tajuavat oman mahdottomuutensa. Heidän kauttaan Jeesus myös vie evankeliumia eteenpäin.

Sitä Matteus korostaa evankeliumissaan. Häntä ei kutsuttu apostoliksi hänen erinomaisuutensa takia, vaan siksi, että hän tarvitsi Jeesusta. Olisiko siinä Jumalan sydänääni niin selvästi kuultavana, että voimme itsekin ottaa sen todesta? Jeesus etsii ihmistä, joka tarvitsee häntä.