Kirjoittanut
Kirjoittaja on ortodoksipappi, lähihoitaja ja teologian suurkuluttaja.Ortodoksinen kirkko uskoo ehdottomasti, että leipä ja viini muuttuvat Kristuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.
Tosiasia on kuitenkin, että ne yhä muuttumisen jälkeen näyttävät ja jopa maistuvat leivältä ja viiniltä. Syystä ihminen miettii asiaa.
Tuomas Akvinolaisella on kaunis lause: ”Usko ei ole ristiriidassa aistien kanssa, vaan ulottuu niitä pidemmälle.” Ihmisen näkemä leipä ja viini eivät ole silmänlumetta.
Tarkoitus ei ole esitellä katolista opetusta. Haluaisin vain muistuttaa, että opetus transsubstantiaatiosta ei siinä tarkoita vaikkapa kemiallista muutosta, vaan jotain joka tapahtuu paljon syvemmällä tai toisella tasolla. Kyse on oleellisesta muuttumisesta, voisi kai sanoa.
Vanhojen kirkkojen juhlavat jumalanpalvelukset, saattoineen, menoineen, merkkeineen ja symboleineen ovat yritystä tukea uskoa ulottumaan aistien tuolle puolen. Näin usko ”ulottuu aisteja pidemmälle”, pintaa syvemmälle.
Ortodoksisen kirkon tavallisimmassa ehtoollisrukouksessa sanotaan:
Vielä esiintuomme sinulle tämän sanallisen ja verettömän palveluksen sekä pyydämme, rukoilemme ja nöyrästi anomme: Lähetä sinun Pyhä Henkesi alas meidän päällemme ja näiden esillä olevain lahjain päälle. Ja tee tämä leipä sinun Kristuksesi kalliiksi ruumiiksi. Ja mitä tässä maljassa on – sinun Kristuksesi kalliiksi vereksi. Muuttaen ne Pyhällä Hengelläsi.
Heti perään pyydetään, että ”ne niistä osallistuville olisivat sielun valppaudeksi, syntien anteeksi antamiseksi, osallisuudeksi Pyhään Henkeen, taivaan valtakunnan saavuttamiseksi, uskallukseksi sinun edessäsi…”.
Ei siis ole teologisesti järkevää rajata kysymystä muuttumisesta liiaksi. Ikään kuin vastaus löytyisi jostain kliinisestä teologisesta reaalipreesensin laboratoriosta.
Ihmissilmät eivät tule koskaan näkemään mitään muuta kuin leipää ja viiniä. Muuttuminen on sen sijaan jotain paljon laajempaa, joka tapahtuu meissä ja erityisesti ehtoollislahjoissa.
Johannes Damaskolainen opetti, että Jumala toimittaa ”yliluonnollisen tavallisten luonnontuotteiden” avulla. Hän on ”yhdistänyt niihin oman jumaluutensa”, niin että voisimme päästä ”yliluonnolliseen tavallisen ja luonnollisen välityksellä”.
Johannes toki tunnusti, että ”tapa on tutkimaton”.
