Koraanikokko ja muita mediatempauksia

 

Närkästyin, kun lentokentän turvatarkastuksessa virkailija pyysi minua riisumaan bleiserini. Edessä kulkeva vanhempi herrasmies joutui pitelemään kaksin käsin housujaan, kun vyö täytyi irrottaa. Terroriuhan vuoksi turvatarkastuksiin tulee joka vuosi uusia jippoja. Tavallaan ihan hyvä, mutta oli silti pakko avautua naisvirkailijalle, kun hän skannaili jalkapohjiani: ”This has gone too far.” Onneksi vasemman jalan känsä ei aiheuttanut hälytystä, ja pääsin jatkamaan matkaani lähtöportille.

Mietin siinä aluspaitasillani ja sukkasillani, että näinköhän olen virkailijoiden mielestä profiililtani kovinkin uhkaava. Minun yhdistäminen arabiterroristeihin onnistuu vain Juhani Huttusen kaltaisilta, hyvällä mielikuvituksella varustetuilta palavasieluisilta liberaaliteologeilta.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Mietin myös, että kyseinen arabiterroristi nauraa paksuun partaansa, kun näkee eurooppalaisen bisnesmiehen melkein housut kintuissa lentokentän turvatarkastuksessa.

Islamin ja länsimaisen yhteiskunnan yhteentörmäys on käynnissä. Siitä kertoo kasvanut kriittisyys maahanmuuttoa kohtaan. Siitä kertoo myös median yliviritystila, joka purkautuu milloin asian vähättelynä ja milloin kärpäsen härkästämisenä.

Kun yhdysvaltalainen pikkukirkko ilmoitti kuukausi sitten polttavansa pihallaan kasan Koraaneja, media teki aiheesta niin suuren numeron, että jopa pääosin lukutaidottomat afgaanit saivat asiasta tietää ja he järjestivät aiheesta mielenosoituksia. Tieto mediatempauksen peruuttamisesta ei heitä enää tavoittanut ja useita ihmisiä kuoli mellakoissa.

Media on siis tehnyt varsin helpoksi ansiottoman huomion keräämisen. On varmaa, että niitä, jotka tahtovat hyödyntää tätä yliviritystilaa, löytyy lisää. Eräs toimittaja maamme johtavasta mediasta sanoi minulle: ”Ei media luo todellisuutta. Me vain välitämme tietoa asioista niin kuin ne ovat.” Kysyin häneltä, uskooko hän todella vielä tänä päivänä median objektiivisuuteen. Hän uskoi ainakin oman mediayhtiönsä objektiivisuuteen. Perään median vastuuta. Ei muutaman kirjan polttaminen jonkun pienen kirkon pihalla ole mikään uutisaihe. Oli se kirja sitten Raamattu, Koraani tai Bhagavadgita.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on, miksi Koraanin polttaminen aiheuttaa mellakan, mutta Raamatun polttaminen tai muu häpäiseminen ei aiheuta. Miksi Muhammed-pilakuvien piirtäjä joutuu pelkäämään henkensä edestä ja Jeesus-pilakuvan piirtäjä joutuu pettymään, kun markkinointiin tarvittava mediakohu ei ota syntyäkseen? Miksi hartaat kristityt eivät ole yhtä mellakka-alttiita kuin hartaat muslimit?

Uskonnoissa on suuri ero. Kristillinen usko lähti liikkeelle siitä, että sen ”perustaja” häväistiin. Hän kuoli häpeällisen kuoleman ristillä. Tästä huolimatta seurasi vuosituhansien voittokulku. Hänen asiansa ei kuollut häväistykseen. Kristillisen uskon perusajatuksiin kuuluu, että Jumalan voima tulee vahvimmin esiin heikkoudessa. Ajallinen häväistys kuuluu asiaan. Toki sitä ei tarvitse tavoitella, risti tulee selkään muutenkin.

Kristillinen usko on ennen kaikkea ylösnousemususkoa: ”Ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin eikä kanna hedelmää.” Kristittykin toki pahoittaa mielensä, kun hänen Herraansa pilkataan, mutta hän ei pelkää, että Jeesuksen asia siitä turhentuisi. Kristityllä on aina paras edessäpäin. Jeesus on voittanut kuoleman.

Islamin usko sen sijaan ei ole, toisin kuin usein väitetään, ”rauhan uskonto”, vaan ensisijaisesti maalliseen valtaan ja valloituksiin perustuva voiman uskonto, joka uskoo tarjoavansa ylivertaisen maailmanjärjestyksen verrattuna muihin kulttuureihin. Jumalan voima tulee islamin mukaan esiin voitokkaana islamilaisen kulttuurin etenemisenä maasta toiseen. Häväistys koetaan siksi haasteena, johon vastataan helposti voimalla. Islamissa Jumalan voima ei tule täydelliseksi heikkoudessa vaan voimassa.

Jeesuksen esimerkki johtakoon myös virkamiesten tylystä kohtelusta helposti närkästyvää allekirjoittanutta. Niin ja vielä Koraanien poltosta: media lienee innoissaan, kun kerrankin löydettiin todiste kiihkofundamentalististen kristittyjen olemassaolosta. On niitä sentään 50 kappaletta USA:ssa. Suositeltavampi ja kristittyjen keskuudessa yleisempi tapa muslimien kohtaamiseen on kuitenkin kunnioittava keskustelu, apu käytännön elämässä ja omasta uskosta kertominen.Se on se, mitä Jeesus tekisi.