Kirkkoveneen keinuttelijoita – Jeesus kutsuu luokseen kalastajia ja publikaaneja

Muistan, kuinka viimeksi Israelissa käydessäni oli Tiberiaksen rantaravintolassa tarjolla maukasta ”pyhän Pietarin kalaa”. Viereisessä Galileanjärvessä oli mukava käydä pulahtamassa. Tuo Galileanjärvi oli Jeesuksen missiossa tosi keskeisellä sijalla.  Ensinnäkin jopa neljä Jeesuksen valitsemista 12 apostolista olivat näitä Galilean kalastajia. Jeesuksen mission ydinalueisiin kuuluivat Galilean kalastajakylät. Magdala, Kapernaum ja Betsaida. Migdal Nun (Magdala) tarkoittaa ”kalatornia” – kreikaksi tuon kaupungin nimenä oli Tarikhea, joka viittaa kalan suolaamiseen. Galilean suolattuja kaloja toimitettiin Juudean, Egyptin, Tyyroksen ja Sidonin toreille myyntiin. Jerusalemissa oli oma ”kalaportti” (Neh. 3:3). Näissä kalastajaverkostoissa levisivät kaikenlaiset sanomat – varsinkin kalavaleet ja juorut kalaveloista – kovaa vauhtia. Epäilemättä näissä kalastajapiireissä myös Jeesuksen maine ihmeiden tekijänä ja hänen julistamansa evankeliumi levisi kovaa vauhtia.

”Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia.” (Mark. 1:16.) Kalastus oli Jeesukselle tuttua. Hän opetti rannalla olevaa kansanjoukkoa järveltä käsin, istuen Pietarin veneessä. Jeesus sai kalastustekniikoista virikkeitä vertauksiinsa. ”Taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen…” (Matt. 13.) Ylösnousseen Jeesuksen kerrotaan syöneen nuotiolla paistettua kalaa. Kalasta tuli Kristuksen symboli. Kala, kreikaksi IXTUS, nähtiin lyhenteenä Jeesuksen nimistä: Iesus Xhristos Theou Uios Soter – suomeksi, Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja.

Yhdessä kaikkein vanhimmista kirkoista, Megiddon rukoushuoneesta, löytyi hieno mosaiikkilattia. Tämän rukoushuoneen alttarilla on kreikankielinen teksti, “Jumalaa rakastava Akeptous on uhrannut pöydän (trapeza) Jumalalle Jeesukselle Kristukselle muistoksi.” Eli siinä on 250-luvulla seurakunta viettänyt eukaristiaa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan, muistoksi. Alttarin edessä on mosaiikkikuvio kalasta ja leivästä. Muistettiin, että niin kuin Jeesus aikoinaan teki ruokkimisihmeen pienen pojan viidellä leivällä ja kahdella kalalla, niin hän tekee nyt vielä ihmeellisemmän ruokkimisihmeen. Hän ruokkii omansa ikuisen elämän leivällä, omalla ruumiillaan ja verellään. (Oheinen Megiddon kalamosaiikki on noin 250-luvulta.)

Kuvahaun tulos haulle megiddo fish

Näihin Jeesuksen valitsemiin kalamiehiin liittyy myös yksi toinen asia, jota harvemmin tulee ajatelleeksi. Nimittäin valittuaan neljä kalamiestä järven rannoilta, Jeesus kutsuu seuraajakseen tullimiehen – publikaanin nimeltään Matteus. Tuo tullimies istui tulliasemallaan, joka oli Kapernaumissa, järven rannalla (Mark. 2:13–14). Tullimies Matteus keräsi veroja Galilean hallitsijalle Herodes Antipakselle, ja hänen kauttaan verot menivät Rooman valtakunnalle ja keisarille. Kalastaminen ei ollut tuolloin mitään vapaata yritystoimintaa, vaan esivalta valvoi ja hallitsi sitä tiukasti. Eivät kalastajat päässeet rikastumaan, mutta hallitseva eliittiluokka – mm. herodeslaiset ja publikaanit – otti välistä ison osan tuotosta. Publikaanien tulliasema oli sopivasti Kapernaumin rannalla, niin että saapuvista kalastusveneistä voitiin suoraan kerätä verot. Kalastajille publikaani oli kiskuri, välistä vetäjä ja vieraan vallan palvelija, joka vei Galilean työläisiltä heidän työnsä tuloksia.

Evankeliumit todistavat, että publikaanit olivat rikkaita miehiä. ”Sakkeus oli publikaanien esimies ja hyvin rikas.” (Luuk. 19:2.) Jeesus näkee publikaanit ja portot saman kastin julkisyntisinä – myyvät itsensä rahasta. (Matt. 21:31.) 1. vuosisadan kirjoituksissa publikaaneista ei todellakaan anneta hyvää kuvaa. Juutalainen Filon Aleksandrialainen kirjoittaa, kuinka ihmiset yrittivät kaikin tavoin vältellä näitä parjattuja publikaaneja.

”… sillä kaupungit yleensä keräävät verot pakon alla, ja suurella vastahakoisuudella ja valituksella. He näkevät veron kerääjät yleisinä vihollisina ja tuhoajina. Keksien monenlaisia tekosyitä eri aikoina, laimin lyöden kaikki lait ja säädökset, ja kaikella tällä tarkoituksenmukaisella monimutkaistamisella ja kiertämisellä he joutuvat lopulta kuitenkin maksamaan verot ja maksut, joilla heitä verotetaan.” (Filon Aleksandrialainen, Spec. Leg. 1:143.)

 

Siitä huolimatta, että publikaanien työtä pidettiin ammattiarvostuksen häntäpäänä, niin tuolla toimella tienasi hyvin. Siitä huolimatta, että näitä laiturin nokassa päivystäviä tullimiehiä pidettiin ”yleisinä vihollisina”, niin Jeesus kutsui juuri tuollaisen publikaanin näiden kalastajien joukkoon.

Evankeliumi kertoo, että fariseusten oli vaikea sulattaa, kuinka Jeesus suostui aterioimaan yhdessä publikaanien kanssa. Varmasti publikaanien kutsuminen oli todella kova paikka myös Pietarille ja muille opetuslapsille. Jeesus halusikin antaa Pietarille ja muille seuraajilleen opetuksen. Hän kutsuu luokseen koko kansan, niin rehtejä työn sankareita, kuin myös kieroja riistäjiä ja luistajia. Jeesus opettaa konkreettisesti, mitä on anteeksianto ja sovinto. Se oli puhutteleva ja hämmästyttävä asia, että Jeesuksen ydinjoukossa, apostolien joukossa, oli Kapernaumin kalastajia ja saman kylän publikaani. Pitäisi mahtua samaan kirkkoveneeseen.

On myös tärkeä muistaa, että ammatti on vain ammatti. Ei ihmistä voi kategorisoida ”kalastajaksi”, ”publikaaniksi” tai miksikä muuksi ammattilaiseksi. Ihminen on ihminen, ainutlaatuinen persoona. ”Jeesus näki Matteus-nimisen miehen.” (Matt. 9:9.) Hän ei nähnyt jotain yhteiskuntaluokan edustajaa, vieraan vallan kätyriä tai yleistä ennakkoluuloa. Jeesus näki kadonneen miehen, jota hän, pohjattomassa rakkaudessaan, oli tullut etsimään.