Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Kirkkokin voi käyttää sananmiekkaa

 

Viimeaikaiset kirkosta eroamiset ovat tuoneet päivänvaloon pinnan alla muhineen tosiasian: monen suomalaisen side luterilaiseen kirkkoon on ohut. Jos yksi puhe, jota tuskin suurin osa suivaantuneista on edes lukenut, riittää kirkosta eroamiseen, piispantaloissa on todella tutkistelun paikka. On yksinkertaista ja lyhytnäköistä nostaa Räsänen syntipukiksi ja ummistaa silmänsä kirkon sisäisiltä ongelmilta. Kirkosta eroamisen syyt tuskin ovat siitä riippumattomia. Kirkon johdon on hyvä katsoa kokonaisuutta, eikä langeta median nostattamaan kauhisteluun. Toisekseen, eikö kirkolle tämä julkisuus tarjoa myös tuhannen taalan paikan tuoda esiin sanomaansa, sillä eihän ole kovinkaan tavallista, että Raamatun herättämät asiat ovat kaikkien huulilla.

Kirkon jäsenkato ei ole uusi asia. Kirkolliset tilastokäyrät ovat olleet jatkuvassa laskusuunnassa niin jäsenmäärän, kirkollisten vihkimisten kuin kasteidenkin osalta. Helsingissä tilanne on huolestuttavin, siellä kastetaan vain puolet lapsista. Poikkeuksena käyrissä on ainoastaan yleistyvä vainajien tuhkaus. Suomalaisista luterilaisen kirkon jäseniä oli 1970-luvulla vielä yli 90 prosenttia, kunnes viimeisten vuosikymmenten aikana jäsenmäärä on laskenut lähes tasaisesti, ja viime vuosina yhä kiihtyvällä vauhdilla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Viime vuoden tilastojen mukaan koko maan väestöstä kuului kirkkoon 76,4 prosenttia. Jos kirkosta erotaan, siihen myös liitytään: viime vuonna seurakuntiin liittyi 14 108 henkilöä.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Eroajista suuri osa on niitä, joille Raamatun sana ja sen ilmoittama Jumala ei sovi. Osa taas on pettynyt, kun Raamatun sana ei kelpaa kirkon ylimmäksi auktoriteetiksi käytännössä.

Suomalaisten identiteetti kristittynä on muuttumassa yhä ohuemmaksi. Vain kaksi viidestä alle 30-vuotiaasta ajattelee olevansa kristitty. Kirkosta lähteneiden lisäksi jo joka neljäs suomalainen miettii usein ja on jo päättänyt erota kirkosta. Näin tutkija Hanna Salomäki esitti Haastettu kirkko -seminaarissa Tampereella tänä keväänä. Salomäen mukaan tätä ryhmää yhdistää yhteyden katkeaminen seurakuntaan.

Yksi syy kristillisen identiteetin ohuuteen on myös kristillisen kasvatuksen puute. Vanhempi sukupolvi ei ole siirtänyt uskon perintöään lapsilleen.

Kirkon nelivuotiskertomuksesta 2008 -2011 käy ilmi, että suomalaisia pitää kirkossa erityisesti hautausmaiden hoito ja auttamistyö. Selkeästi hengelliset syyt ovat näiden ohella tärkeitä alle puolelle jäsenistä. Hengellisten syiden merkitys on vähentynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna ja varsinkin nuoren ikäluokan parissa.

Päivi Räsänen on käyttänyt sananvaltaa. Mikään ei estä myös kirkkoa käyttämästä sitä. Ministeri on osoittanut, että sillä on vaikutusta.

 

 Uusi Tie -lehden pääkirjoitus 25.7.2013