Kehitysapurahoja Kankkulan kaivoon?

 

Aika ajoin kehitysapu ja sen tehokkuus nousevat keskustelunaiheeksi. Alkusyksystä tavoiteohjelmansa julkaissut Kokoomusnuoret pyrkivät siihen, että nykymuotoisesta kehitysavusta luovuttaisiin kokonaan. Kehitysavun osuus Suomen bruttokansantulosta on tällä hetkellä 0,55 prosenttia.

Kehitysavusta luopumista perustellaan toisaalta Suomen vaikealla taloustilanteella, toisaalta kehitysavun tehottomuudella. Kehitysavussa on tehtykin paljon virheitä. Avustus on usein noussut enemmän avustajan tarpeesta kuin paikallisten edunsaajien tarpeista. Jos avunantajien ja -saajien intressit eivät kohtaa, apu on vaarassa valua hukkaan.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Sain lokakuussa tutustua kehitysyhteistyöhankkeisiin Etiopiassa. Darimun maakunnassa on menossa maaseudun elinolosuhteiden kehittämishanke ja Jimmassa hiv/aids-projekti. Näiden rahoituksesta 85 prosenttia tulee Suomen Ulkoministerin kehitysyhteistyövaroista ja 15 prosenttia Suomen evankelisluterilaiselta Kansanlähetykseltä.

Ainakin nämä hankkeet ovat nousseet paikallisten edunsaajien tarpeista. Hiv/aids-projektiin on valittu hiv-positiivisia ja sellaisia, jotka kuuluvat riskiryhmään, kuten prostituoituja. Heitä on avustettu uuden toimen aloittamisessa, kuten puutyöpajan, kaupan tai työpaikkaruokalan perustamisessa. Paikallisen kirkon synodin projektitiimi vierailee suomalaisten asiantuntijoiden kanssa edunsaajien kotona, joten he tuntevat edunsaajat ja väärinkäytösten mahdollisuus pienenee.

Darimu on hyvä esimerkki siitä, että kyse on yhteistyöstä, ei vain avunannosta. Kehittämishankkeessa muun muassa rakennetaan kaivoja, uudet koulurakennukset ja uusi tie. Projektitiimi johtaa ja valvoo työskentelyä, mutta paikalliset kyläyhteisöt osallistuvat työskentelyyn raivaamalla pusikkoa koulun perustusten ja tien rakentamista varten. Kaivon rakentamisen jälkeen kyläyhteisölle annetaan koulutusta, kuinka kyläläiset voivat itse tehdä tarvittavat huoltotoimenpiteet. Avainsana on voimaannuttaminen. Paikalliselle väestölle annetaan alkupääoma ja koulutusta, jotta he voivat itse parantaa omia elinolosuhteitaan.

Ei kaikki näissäkään projekteissa suju täydellisesti. Aikataulut saattavat viivästyä, rakentaja on voinut olla kattoa rakentaessaan huolimaton ja hiv-avun piiriin on saattanut eksyä sellainen, joka ei varsinaisesti sinne kuuluisi. Eräs suomalaisasiantuntija valitteli etiopialaista työmoraalia. Palavereissa ja kahvitauoilla kuluu aikaa, kun pitäisi olla työn ääressä.

Silti kehitysyhteistyö auttaa aivan konkreettisesti. Vaikka jokaista euroa ei pystykään muuttamaan avuksi, jo yhden ihmisen elämän muuttuminen on äärimmäisen arvokasta. Tehokas kehitysyhteistyö on kovan työn takana, mutta sitä kuuluisaa Kankkulan kaivoa en Etiopian-matkaltani löytänyt.