Kambodžankin lapset tarvitsevat apua

Kambodzan lapsia

Silinh Net asuntolaveljiensä ja -siskojensa kanssa Mondulkirissä. Kuva: Eila Murphy.

Lokakuussa olin ohjaamassa paikallisen kristillisen perheradion Krusa FM:n tekemää evaluaatiota Kambodžan maakunnissa. Sain vierailla monessa maaseutukylässä. Perheet kokoontuivat yhteen tapaamaan radioväkeä ja kertomaan, mitä kaikkea he ovat oppineet ohjelmista. Kylässä kuin kylässä lapset tuovat elämää lauluillaan ja piirileikeillään.

Asia ei ole niin ruusuinen kuin kuvista näyttää. UNICEFin mukaan Kambodžan lasten suurimpia ongelmia ovat puhtaan juomaveden puute ja aliravitsemus. Juomaveden huono laatu aiheuttaa vatsavaivoja. Aliravitsemus johtuu osaksi siitä, että monet äidit eivät imetä vastasyntyneitään. Vauva ei saa riittävästi ravintoaineita eikä vitamiineja.

Myöskään hedelmiä ja kasviksia ei käytetä hyväksi. Monesti kambodžalaiset kasvikset ja hedelmät ovat kalliimpia kuin ulkomailta tuodut. Aliravitsemuksesta aiheutuu kitukasvuisuutta, eivätkä lasten aivot kehity normaalisti. Jälkeenpäin on hyvin vaikea korjata lapsuudesta asti vallinnutta aliravitsemusta.

Radio-ohjelmissa käsitellään hygieniaa, terveydenhoitoa, ravitsemusta ja annetaan ideoita ravitsevan ruuan valmistamiseen. Yksi suosittu ohjelma on pastori Joseph Keon toimittama perheseminaari. Radio-ohjelman lisäksi aviopareille tarjotaan työpajoja, joissa he voivat työstää perhe-elämän ydinasioita. Kun vanhemmat kasvavat aviopareina ja vanhemmuudessa, heidän on helpompi kokonaisvaltaisesti myös huolehtia lastensa tarpeista. Pastori Keon toiveena on saada perheseminaarille jatkoa lasten kasvatusseminaarin puitteissa.

Varsinkin tyttöjen opintie jää usein lyhyeksi

Toinen lapsia koskettava ongelma on koulunkäynnin jääminen kesken. Monet käyvät muutaman luokan ala-astetta, mutta varsinkin tyttöjen kohdalla opintie päättyy siihen. He joutuvat menemään joko torille myyjiksi tai perheeseen apulaiseksi tuodakseen lisää rahaa kotiin. Maaseudulla tyttöjen pitää mennä pellolle auttamaan peltotöissä.

Mondulkirissä vierailin asuntolassa, jossa oli 42 lasta. Heidän vanhempansa ovat lähettäneet heidät asumaan kirkon ylläpitämään asuntolaan, josta käsin he käyvät paikallista koulua.

Mielestäni tämä on yksi hyvä ja toimiva tapa auttaa lapsia. Heidän vanhempansa eivät ole hyljänneet heitä, vaan ovat tarkoituksella sijoittaneet heidät asuntolaan, jotta lapset saavat koulutusta. Kaksi kertaa vuodessa lapset pääsevät viettämään muutaman viikon vanhempiensa luona.

Keskustelin 17-vuotiaan Silinh Netin kanssa. Tätinsä innoittamana hän on asunut asuntolassa kymmenisen vuotta. Hän siellä asuessaan on pikkuhiljaa tutustunut kristinuskoon ja hyväksynyt sen elämännuorakseen.

Hän ei näe enää tarpeellisena sitä, että uhraisi riisiä lepyttääkseen henget, kuten hänen kylässään asuvilla on tapana. Silih toivoo pääsevänsä opiskelemaan. Hän haluaa mennä työhön kansalaisjärjestöön auttamaan muita.

Sansa heijastin neliö