Ihmisiä ja ilmiöitä: Nina Åström palaa halusta kertoa Jeesuksesta

Kaksi puhetta ”kristillisestä maasta”: 2/2

 

Kuningatar Elisabet II keskittyi perinteisessä joulupuheessaan perheeseen ja anteeksiantoon. Kriisien keskellä hän korosti perinteisiä arvoja pääministeri Cameronin tavoin, joskin henkilökohtaisesta uskonvakaumuksestaan käsin toisin kuin sanojensa mukaan vain ”hienoisesti uskoaan harjoittava” Cameron. Hurskaana, jopa vanhauskoisena kristittynä tunnettua kuningatarta kunnioittavat uskovaiset yli tunnustusrajojen.

Joulutervehdys on yksi niistä harvoista puheista, jonka kuningatar saa kirjoittaa aivan itse. Vaikka kuningattaren joulupuheet ovat aina selkeän kristillissävytteisiä, tämänkertaisessa tervehdyksessä oli poikkeuksellisen raikas ja suorastaan evankelioiva ote. Käännän alle puheen loppuhuipennuksen, joka puhuu puolestaan:

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

***

”Toivon löytäminen vastoinkäymisissä on yksi joulun teemoista. Jeesus syntyi pelontäyteiseen maailmaan. Enkelit ilmestyivät pelästyneille paimenille toivo äänissään: ’Älkää peljätkö’, he kehottivat, ’katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.’ 

Vaikka kykenemme suuriin hyväntahtoisiin tekoihin, historia opettaa meille, että joskus me tarvitsemme pelastusta itseltämme – holtittomuudeltamme ja ahneudeltamme.

Jumala lähetti maailmaan ainutlaatuisen persoonan – ei filosofia eikä kenraalia, vaikka tärkeitä ovatkin, vaan Vapahtajan, jolla on voima antaa anteeksi.

Anteeksiantamus on kristillisen uskon ytimessä. Se voi parantaa rikkoutuneita perheitä, se voi korjata entiselleen ystävyyksiä ja se voi tuoda sovinnon jakautuneisiin yhteisöihin. Juuri anteeksiantamuksessa tunnemme Jumalan rakkauden voiman.

Tämän kauniin joululaulun, O Little Town of Bethlehem (suom. Oi pieni Betlehemin kaupunki), viimeisessä säkeistössä on rukous:

 

Oi Betlehemin Pyhä Lapsi

Rukoilemme: laskeudu luoksemme.

Heitä pois syntimme

Ja astu sisään.

Synny meissä tänään.

Minun rukouksenani on, että tänä joulupäivänä me kaikki voisimme löytää tilaa elämässämme enkelten viestille ja Jumalan rakkaudelle Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Toivotan teille kaikille oikein onnellista joulua.”

***

Suorasanaista lakia ja evankeliumia aikana, jona niitä tarvitaan, eikö totta? Ei siis ihme, että kuningattaren puhe (http://www.youtube.com/watch?v=NHxbMbYgJ_o) on levinnyt kulovalkean tavoin etenkin kristittyjen keskuudessa. Synti, pelastuksen tarve, anteeksianto ja Jumalan rakkaus Kristuksessa – minkä länsimaan johtajan suusta voisi odottaa kuulevansa tällaisia sanoja kansallisessa televisiossa?

Yhdysvaltain presidentti toivottaa tämän tästä Jumalan siunausta, sehän tiedetään. EU:ssa arvostetaan Euroopan kristillistä kulttuuriperintöä krusifikseineen ja arvoineen. Britanniankin pääministeri kutsuu maataan kristilliseksi nimenomaan näistä syistä. Silti näin selkeää jouluevankeliumia tuskin kuulee edes kaikista Suomen saarnastuoleista. Sen rohkeus yllätti myös monikulttuurisessa Englannissa, jossa enää alle kaksi prosenttia väestöstä osallistuu anglikaanikirkon jumalanpalveluksiin.

Mikä järkytys postmodernille ihmiselle: kuningatar Elisabetille Jeesus ei olekaan pelkkä moraaliopettaja tai maallisen johtajan malli. Joulun lapsella on valta pyyhkiä synti pois ja antaa anteeksi. Juuri siinä on Jumalan rakkaus.

Uskosta tällaiseen poliittisesti epäkorrektiin Herraan olisi Suomessakin – mukaan lukien sen luterilaisessa kansankirkossa – hyvä ottaa opiksi.