”Kärsimykseen kätkeytyvä vapautus on siinä, että saa luovuttaa asiansa kokonaan pois omista käsistään.” (Dietrich Bonhoeffer)
Kristityn turva on erilainen, kuin maailman tarjoama. Samoin Jumalan rauha on eri rauha kuin minkä tämä maailma antaa. Kristityn turva on olosuhteista riippumatonta Jumalan varmaa läsnäoloa. Jumalan rauha elää rauhattomuudessa, vaikka pelko on ainoa mitä tunnemme.
Elämme kuoleman alaisuudessa, kärsimyksen pakkovallan alla, sielunvihollisen kiusan kohteina, pelon ja turvattomuuden maailmassa. Mutta kristittyinä, Jeesusta avuksi huutavina elämäämme kantavat aivan toiset voimat: Kaikkivaltiaan voima, joka murskaa pahan juonet; rakkauden voima, joka ympäröi meidät keskellä vihaa; haavoitettujen käsien suoja, joka on kilpenä haavoittuessamme; Kristuksen katseen varjelus, joka ei kadota yhtäkään omaansa.
Dietrich Bonhoeffer kirjoitti kuolemansellissään ihmeellisen virren: ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan / olemme kaikki hiljaa kätketyt. / Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan… ” Rauhaa keskellä pelon ja rauhattomuuden.
Tibhirinen luostarin trappistimunkit joutuivat päättämään kuoleman vaarassa vuonna 1996, jättävätkö he Algeriassa sijainneen palvelupaikkansa vai uskovatko Bonhoefferin tapaan elämänsä Jumalan väkeviin käsiin. Vanha munkki sanoi, että hän ei pelkää terroristeja, vielä vähemmän armeijaa eikä hän pelkää kuolemaakaan, hän on vapaa. Miksi siis lähteä? Jotkut totesivat lähtemisen olevan vain pakoa siitä, mihin he ovat elämänsä sitoneet. Kuinka he voisivat elää tyytyväisinä, jos he lähtisivät pois vartiopaikaltaan?
Jeesus sanoi: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli.” (Matt. 10:28-29) Bonhoeffer mestattiin sodan viimeisiän hetkinä, koska hän kuului siihen joukkoon, jota ei saanut jättää eloon. Tibhirinen munkeistä vain kaksi jäi henkiin. Muut luovuttivat elämänsä hänelle, jolta he olivat sen saaneet.
Bonhoeffer kirjoitti vankilakirjeissään, että Vanhassa testamentissa, kuten Uudessakin, siunauksen saaneen oli kärsittävä paljon. Siunaus ja risti eivät ole vastakohtia. VT:ssa siunaus sisältää myös ristin ja UT:ssa risti myös siunauksen. Bonhoeffer totesi, että Jumala ei täytä kaikkia meidän toivomuksiamme, mutta kylläkin kaikki lupauksensa. Hän pysyy maanpiirin Herrana, pitää voimassa kirkkonsa, antaa meille aina uutta uskoa, eikä pane hartioillemme enempää taakkaa kuin minkä jaksamme kantaa. Hän ilahduttaa meitä läheisyydellään ja avullaan, kuulee meidän rukouksemme ja johtaa meidät parasta ja suorinta tietä luokseen.
Kristityillä on maailman suurin syy pysyä rauhallisina myös yhteiskunnallisesti tai maailmanlaajuisesti levottomina aikoina. ”Ovathan kaikki kansat kuin pisara
ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa’assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.” (Jes. 40:15) Kaikkivaltiaalla on kaikki hyvin hallinnassaan aina ja joka tilanteessa.
Siksi: ”Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.” (Kol. 3:15-16)
