Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Kahtiajakoa vastaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä

 

Ymmärretäänkö keskinäisen rakkauden määritelmä toisinaan väärin? Onko postmoderni ”kaikki käy” kulttuuri vallannut seurakunnatkin? Voittaako se, joka huutaa kovimmin, vaikka argumentit olisivat täysin vailla pohjaa? Ylittääkö harmonisen sopuisuuden tavoittelu rohkeuden julistaa totuutta? Onko se silloin kunnioitettavaa kahtiajakoa vastaan taistelemista vai totuuden kieltämistä karuin lopputuloksin?

”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”

Kristuksen seurakunnassa kahtiajakoa vastaan tulee taistella viimeiseen asti. Kristuksen ristin juurella olemme syntisinä kaikki samalla viivalla. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta asettua toisen yläpuolelle – edes silloin, kun toinen on selvästi väärässä. Kun kristuksen seuraajat tappelevat keskenään toissijaisista kysymyksistä, hukkuu helposti se tärkein. Kristus ei kutsunut meitä käyttämään aikaamme ja energiaamme toisiamme vastaan, vaan viemään evankeliumi kadotetuille ihmisille kaikkeen maailmaan. Hänen omiensa riidellessä keskenään, seurakunnan välittämä sanoma Jumalan rakkaudesta muuttuu helposti vääristyneeksi irvikuvaksi. Olen usein todennut, että ”jos taivaaseen matkustavat olisivat paremmassa sovussa keskenään, olisi helvetti vähemmän kansoitettu.” Kristuksen seurakunnan keskellä valitettavan usein ilmenevä epäsopu on hyvin vakava asia!

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13:34,35)

Jeesus kehotti opetuslapsia rakastamaan toisiaan (ja maailmaa), niin kuin hän oli rakastanut heitä. Miten Jeesus rakasti opetuslapsiaan? Hän osoitti heille armollisuutta, anteeksiantamusta, kärsivällisyyttä ja uhrautuvuutta. Jeesus rakensi silloin, kun muut pyrkivät rikkomaan ja hajottamaan. Kuinka surullinen hänen täytyykään olla katsellessaan nykymenoa sosiaalisen median keskustelupalstoilla – tunteiden roihutessa kuumana.

Jumalallinen rakkaus sitoutuu aina totuuteen

Jeesuksen sanat muistuttavat vihamielisen kiihkoilun vallassa olevaa ihmistä keskinäisen rakkauden tärkeydestä. Jeesus käyttää kreikan kielen sanaa agape, joka viittaa uhrautuvaan jumalalliseen rakkauteen. Keskinäinen rakkaus kuitenkin ymmärretään usein väärin. Jeesus kyllä kehotti omiaan rakastamaan jopa vihamiehiään, mutta hän ei neuvonut tinkimään totuudesta. Tinkimättömyys totuudesta veikin hänet lopulta ristille.

Pyhän Jumalan agape-rakkaus ei voi koskaan perustua totuuden kieltämiseen yleisen sovullisen harmonian nimissä. Jumalallinen rakkaus ei voi koskaan rakentua valheen pettävälle perustalle. Siksi totuutta tulee etsiä viimeiseen asti, mutta ei irrotettuna kunnioituksesta toisin ajattelevia kohtaan.

Ymmärränkö minä oikein, mitä Jeesus neuvoillaan tarkoitti? Vain olenko vaihtanut hänen käskynsä rakastaa hyväuskoiseen rauhallisen harmonian tavoitteluun, jossa keskinäinen mukava yhdessäolo menee totuuden edelle? Jumalallista rakkautta ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman Jumalallista totuutta. Ne kulkevat aina käsi kädessä. Jeesuksen rakkaus ei rajoittunut opetuslasten hellään pään silittämiseen. Jeesus laittoi seuraajansa myös kasvokkain kipeän totuuden kanssa. Hän ei katsonut syntiä läpi sormien, vaikka antoikin sen katuvalle anteeksi. Hän ei silotellut totuutta siksi, että olisi halunnut suojella seuraajiaan vaikeilta tunteilta. Samalla, kun pidetään kiinni keskinäisestä rakkaudesta, tulee myös pitää kiinni totuudesta. Kaikki asiat eivät ole mielipidekysymyksiä.

Aiheuttaako kahtiajaon välittämäni sanoma vai tapani ilmaista se?

Jos oma tapani on väärä, on silloin syytäkin katsoa tarkkaan peiliin. Jos asetun toisen yläpuolelle, haukun häntä, poljen lokaan tai omassa asennemaailmassa teen vääriä tulkintoja hänestä, en toimi oikein. Jos hyökkään vihan vallassa hänen kimppuunsa, en noudata Jeesuksen opetusta lähestyä läheisiäni agape-rakkaudella.

Toisaalta, jos en varoita lähimmäistäni hänen ollessaan matkalla kohtia tuhoa, rikon siinäkin tilanteessa agape-rakkauden sääntöjä vastaan. Välinpitämättömyys on myös synti – yhtä lailla kuin totuuden ilmaiseminen ylpeyden ja vihan vallassa. Jos seurakunnan johtaja ei rohkeasti nouse vastustamaan seurakuntaan iskenyttä harhaoppia, ei hän ole tehtävänsä tasalla. Jos perheen isä ei suojele lastaan hänen vaarantaessa elämäänsä, ei isä oikeasti ole rakastava.

Joskus välitetty sanoma loukkaa, mutta joskus sen on tarkoituskin loukata. Ei Jumala antanut Sanaansa siksi, että se mukailisi ihmisen syntisyyttä. Hän lähetti poikansa, jotta hänen työnsä ristillä muuttaisi meitä! Kaikki eivät rakkauden sanomaa ota vastaan ja se aiheuttaa kahtiajakoa. Moni kärsii tänäkin päivänä vainojen kourissa käännyttyään Jeesuksen puoleen, mutta mikä olisi toinen vaihtoehto?

Selkeisiin epäkohtiin puuttumatta jättäminen ei ole jumalallista rakkautta, vaan valheellisuutta

Kyllä, Jeesus tuli rakentamaan sillan Jumalan ja ihmisten välille. Hän tuli tekemään sovinnon ja osoittamaan jokaiselle tien Jumalan luo. Hän teki sen nimenomaan siksi, että puuttuisi vallalla oleviin epäkohtiin. Jeesus ei tullut hyväksymään vallitsevaa tilannetta ja hyssyttelemään, vaan herättämään ihmisiä, jotta he tekisivät parannuksen. Jeesus ei koskaan kuitenkaan tinkinyt totuudesta harmonian hengessä. Hänen seuraajinaan meidänkin tulisi toimia samoin.

Jeesuksen tuoma ratkaisu synnin ongelmaan osoittaa suurinta mahdollista rakkautta, hän uhrasi henkensä meidän puolestamme. Samalla, kun Jeesus osoitti meitä kohtaan jumalallista agape-rakkautta, hän piti myös totuudesta kiinni. Jeesuksen rakkaudellinen sanoma on myös eksklusiivinen – se sulkee ulkopuolelle muut yritykset pelastua. Jälleen kerran – rakkautta totuudessa ja totuutta rakkaudessa!

”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)