Parin vuoden sisällä on ilmestynyt neljä kirjaa, jotka julistavat perinteisen jumalakuvan vanhentuneeksi ja kirkon opit aikansa eläneiksi. Kaikki kirjoittajat ovat oppineita teologeja, jotka ovat popularisoineet teologista tutkimusta suuren yleisön luettavaksi. Saamme tietoa siitä, että Raamatun käsikirjoituksia on sensuroitu, että Jumalan syntyonkin monijumalaisuudessa ja Jumala on kuvien muutoksessa. Niinpä valo ja pimeysmenevät sekaisin.
Onko tieteellinen raamatuntutkimus nyt osoittanut, että perinteinen käsitys kristinuskosta perustuukin ihmisen juuttumiseen antiikin maailmankuvaan, josta modernin ihmisen pitäisi päästä irti? Näin kuulemme kyseisten kirjojen kirjoittajien julistavan. Raamatussa yksijumalaisuus eli monoteismi tulisi näyttämölle vasta Israelin kansan myöhäisessä vaiheessa, neitseestä syntyminen ja Kristuksen ylösnousemus olisivat vain symboleja, joita ei ole tarkoitettu oikeasti uskottavaksi. Niinpä Jeesus on vain tavallinen ihminen, ei Jumala. Kristitty voi rauhassa hyräillä uskontunnustusta, vaikka siinä ovat historiaa vain Maria ja Pilatus.
Näissä kirjoissa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin ne väittävät, että tieteellinen raamatuntutkimus eli eksegetiikka johtaa vääjäämättä mainitunlaisiin johtopäätöksiin. Oikeampaa on sanoa, että heidän suodattimensa kautta luettu tutkimus voi johtaa tuonkaltaisiin päätelmiin. Heidän suodattimensa on kuitenkin yksipuolinen ja vinossa. Kaikki eksegetiikka ei suinkaan päädy tuollaisiin johtopäätöksiin.
Jos näin olisi, oppia pitäisi jatkuvasti vaihtaa.
Toiseksi, kirkko tarvitsee välttämättä tieteellistä raamatuntutkimusta, mutta sen kulloisetkin suuntaukset eivät voi määritellä kirkon oppia. Jos näin olisi, oppia pitäisi jatkuvasti vaihtaa, eikä koskaan voisi olla varma, minkä oppisuunnan mukaan tänään mentäisiin.
Kolmantena ongelmana voi pitää sitä väitettä, että nykyaikaiselle ihmiselle muodostuu liian korkea kynnys uskomiseen, jos pitäisi nielaista antiikin maailmankuva ja esim. sellaiset yliluonnolliset ihmeet kuin neitseestä syntyminen tai Jeesuksen ylösnousemus. Mutta miten tähän kuvaan sopii se, että yli miljoona suomalaista pitää erilaisia uushenkisiä virtauksia uskomisen arvoisina. Siis yliluonnollisiin seikkoihin uskotaan enemmän kuin ennen.
Hugenottien vaakunassa oli muinoin kuva alasimesta ja rikkoutuneista vasaroista. Alasin kuvasi Raamattua ja vasarat hyökkäyksiä sitä vastaan. Vieressä oli teksti: ”Vihollisjoukot, takokaa vain. Moukarit murtuvat, alasin kestää ain.”
P.S.
Mainitut kirjat ovat: Ville Mäkipelto, Paavo Huotari: Sensuroitu (2023), Ville Mäkipelto, Juha Pakkala, Raimo Hakola: Jumalan synty (2025), Kari Latvus: Jumala kuvien muutoksessa (2025) sekä Wille Riekkinen, Valo ja pimeys (2025).
Näistä kirjoista ovat kirjoittaneet hyviä kriittisiä arvioita mm. Emil Anton (Katolista hapatusta 6.1.2023 ja 7.4.2025), Janne Saarela (Tekstikritiikki tiistai 4.4.2025), Matti Kankaanniemi (Peleg 23.2.2025), Timi Korhonen (Seurakuntalainen 8.10.2025) sekä Vesa Ollilainen ja Topias Tanskanen (Perusta-lehden numeroissa 8 ja 10/2023).
