Joulun testi

Vuoden pimeimpään aikaan sytytämme joulun valot, yhtä hyvin sähköiset kuin elävät tuoksuineen. Herkulliset ruoat tuovat perheitä ja ystäviä yhteisen pöydän ääreen. Kuusen tuoksu ja värikkäät lahjat luovat jopa taianomaista tunnelmaa, varsinkin pienille lapsille, ja samaa voi tapahtua vanhemmille kirkkojen holvien alla joulumusiikin kertoessa ikiaikaista joulun sanomaa.

Toki joulu voi koetellakin. Yksinelämisen taakka saattaa olla raskaampi kuin arkena, läheisen menettämisen tyhjyys voi näyttäytyä korostetun tummissa sävyissä. Varojen puute tuntuu kipeästi, kun ei ole rahaa hankkia mitään. Masentuneen mieli havaitsee vain varjojen pidentyneen joulukynttilöiden loisteessa. Ihmissuhteiden särkyminen tulee silmille joulukorttilistojen äärellä.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Itse asiassa joulun sanoma koettelee meitä jokaista. Se luotaa niin syvältä, että sitä ei tule useinkaan ajatelleeksi. En niinkään tarkoita joulunviettotapojen taielämän olosuhteiden aiheuttamaa koetusta, vaan itse jouluun liittyvää testiä.

Apostoli Johannes kertoo siitä seuraavasti: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Sellainen on antikristuksen henki” (1 Joh.4:2-3).

Johannes käyttää kokonaisvaltaista kieltä ja sanoo ”jokaisen” olevan Jumalasta, joka tunnustaa Beetlehemiin syntyneen lapsen olleen ”Kristus, lihaan tullut”. Hänen alkunsa ei siis ollut seimessä tai edes äitinsä kohdussa, vaan ikuinen Jumala tuli ihmiseksi tuona ensimmäisenä jouluna. Ja toisaalta Johannes väittää, ettei ”yksikään”, joka tässä mielessä ei tunnusta Jeesusta, ole Jumalasta, vaan seuraa antikristuksen henkeä.

Kristilliset juhlat esittävät meille aina kysymyksen. Ne ovat ikään kuin peilejä, joista voimme nähdä sisimpäämme. Reaktiomme pitkän perjantain sanomaan rististä kertoo, olemmeko pelastuneet vai edelleen matkalla kadotukseen (1 Kor.1:18). Jumalan voima ja totuus taas seisoo sen varassa, onko pääsiäisaamun todistus todella totta. Jos emme siihen usko, väitämme apostolien todistuksen valheeksi ja uskon olevan turhaa (1 Kor.15:14-20).

Joulu on todellakin valloittava juhla. Sen valo valaisee synkimmätkin varjomme ja kysyy meiltä, mitä sydämemme näkee seimen Lapsessa? Ihmiseksi tulleen Jumalan vai pelkästään köyhien juutalaisvanhempien esikoisen? Lihaksi tulleen Jumalan Pojan, vai myöhemmän uskonnollisen mielikuvituksen värittämän sankarihahmon?

Joulu kutsuu rukoilemaan, anomaan ja pyytämään. ”Joulun Herra, suo sydämiimme usko, joka näkee seimen olkien lomitse Jumalaan, joka tulit luoksemme pelastamaan meidät, koska rakastit niin paljon!”

Aiheet