Onko väärin sanoa historiallisesti Jeesuksen syntyneen neitseestä noin 2 000 vuotta sitten? On, jos historian tutkimus nähdään naturalistisena tutkimuksena, joka ei saa tukeutua yliluonnollisiin selitysmalleihin. Ei, jos määritämme historian menneisyytenä, joka voi sisältää yliluonnollisia elementtejä. Jos ensiksi väitämme, että yliluonnollista neitseestä syntymistä ei voinut tapahtua, ja sitten nähdään ainoaksi järkeväksi selitykseksi Joosefin olleen Jeesuksen biologinen isä. Tämä vaikuttaa eittämättä naturalistiselta kehäpäätelmältä ja näin huomaamme historian määritelmän ratkaisevan sen, mihin lopputulokseen päädymme.
Raamatun yliluonnolliseen todistukseen uskominen tukeutuu historialliseen todistusaineistoon, eikä se perustu pelkästään uskoon. Gary Habermas on tehnyt vakuuttavan argumentin Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta. Hän lähtee liikkeelle faktoista, jotka suurin osa asiasta kirjoittaneista tutkijoista hyväksyy, ja pyrkii näiden pohjalta näyttämään Jeesuksen ylösnousemuksen olevan ainoa järkevä selitys sille, mitä tapahtui 2 000 vuotta sitten Jerusalemissa. Jos uskomme Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista, on meillä paremmat syyt uskoa Raamatun ihmetarinoihin, varsinkin kun Jeesus itse vahvisti kirjoitusten paikkansa pitävyyden.
Entä evankeliumien sisäinen todistusaineisto? Evankeliumit itse viittaavat niiden perustuvan silminnäkijöiden kertomuksiin. Luukas aloittaa oman evankeliuminsa kuvaten, kuinka hän keräsi ajalleen tyypillisesti silminnäkijätodistuksia tapahtumista (Luukas 1:1–4). Mutta mistä tiedämme, että evankeliumit oikeasti sisältävät silminnäkijätodistuksia, eivätkä ole vain myöhäisemmän kirkon keksimä taustatarina Jeesukselle, joka vain muistuttaa historiaa. Meillä on vain evankeliumien kirjoittajien sanat tapahtuneesta.
Uuden testamentin tutkija Richard Bauckham argumentoi kirjassaan Jesusandthe Eyewitnesses (Jeesus ja silminnäkijät), että meillä on syyt uskoa evankeliumien sisältävän silminnäkijätodistuksia. Tämä pohjautuu paikallisin yleisiin nimiin.
Esimerkiksi Pietari löytyy tämän ajan kirjoituksista kaikista useimmin, jopa 243 kertaa, mikä selittää, miksi piti tarkentaa, kenestä Pietarista puhutaan. Onko nyt kyse Simon Pietarista vai kenties Simon Kyreneläisestä. Ero tulee selkeäksi, kun vertaamme löydöksiä Raamatun ulkopuolisiin evankeliumeihin, kuten Juudaksen evankeliumiin,
jonka nimet vastaavat puolestaan vuosisatoja myöhemmin yleistyneitä egyptiläisiä nimiä. Näin meillä on hyvät syyt nähdä joulun tarinoiden perustuvan Jeesuksen ajan silminnäkijöiden todistuksiin.
Evankeliumeja ei tulisi käsitellä kuin nykyaikaista historian kirjaa. Lähimpänä tyylilajiltaan ne ovat lähellä antiikin kirjoittajan Plutarkhoksen kirjoittamia elämänkertoja tunnetuista antiikin henkilöistä. Kirjoittaja saattoi lisätä, poistaa, järjestellä tai muuttaa käytyjä keskusteluja hieman, saadakseen lukijassa aikaan halutun reaktion. Tämän ei nähty vähentävän kertomuksen historiallisuutta. Usein on kritisoitu, että näin kerrottu historia piti sisällään kirjoittajan motiivin, eikä näin ole ”puhdasta historian kirjoitusta.” Kuitenkin mikään historian kirjoitus ei ole motiivivapaata. Jokainen historioitsija valitsee tai jättää pois tietyt tarinat sen mukaan, mitkä ajavat hänen tarkoitusperiään. Vaikka tämä historian kirjoitus oli joustavampaa kuin mitä nykyaikana historian teksteiltä toivotaan, ei se tee siitä satua. Tämä kirjoituslaji käy paljon paremmin järkeen, jos evankelista halusi kertoa elämää muuttavan tarinan Jeesuksesta, eikä vain faktoja siitä, mikä päivä ja mikä kellon aika Jeesus kävi tekemässä mitä sitten tekikin.
Joulun tarinaa on kritisoitu epähistorialliseksi sen sisältämien yksityiskohtien vuoksi. Esimerkiksi on haastettu itämaan tietäjien seuraaman tähden historiallisuus. Tällaista liikkuvaa tähteä ei tutkimuksen mukaan ole koskaan ollut, joten on paras tulkita joulun tarina vain saduksi. Tämä kuitenkin perustuu tarinan liian suppeaan lukutapaan.
Babyloniassa oli astrologeilla uskomus kuningastähti Jupiterin liikkuessa tietyllä tavalla tämä olevan merkki uuden kuninkaan syntymästä lännestä. Tallaisia astrologisia merkittäviä tapahtumia on arvioitu vuosille 7, 6, 3 ja 2 eKr. Tämä selittää, miksi itämaan tietäjät eli babylonialaiset astrologit, tulivat ensiksi Israelin pääkaupunkiin Jerusalemiin, eivätkä suoraan Betlehemiin, johon heidät piti myöhemmin Vanhan testamentin kirjoitusten pohjalta ohjata. Betlehemin tähteä ei siis tarvitse nähdä kolmen metrin päässä leijailevana ”ilmapallona”. Historian tutkimuksen kannalta voidaan ymmärtää sen olleen siihen aikaan liikkuvana tähtenä pidettynä Jupiter-planeetta.
Ei ole siis perusteltua rinnastaa keskenään joulun tarinaan uskominen Joulupukkiin tai Petteri Punakuonoon. Tarina perustuu silminnäkijätodistukseen, jonka luotettavuutta tukevat tarinan ulkoinen ja sisäinen aineisto. Tarina on kerrottu ajalleen tyypilliseen tapaan kuvatakseen meille henkilöä, jonka elämän tulisi muokata sitä, miten ajattelemme ja elämme. Pitäkäämme tämä mielessä, kun ensi jouluna joulukinkun ja jouluhääräämisen ääressä kuulemme tutut sanat: ”tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky…”
Teksti: Eero Peuraniemi
