Kaksikymmentä vuotta sitten aatonaattona kiiruhdimme vaimon kanssa Kätilöopistolle. Esikoisemme tuli maailmaan, ja me tuoreet vanhemmat olimme pienen poikalapsen syntymän edessä hämmästyneitä, ihmeissämme ja jopa peloissamme.
Sairaalan turvissa söimme jouluruokia, katselimme hiljaisen Pasilan valoja ja asettelimme kätilöiden antamaa tonttulakkia vauvan päähän.
Kun oli aika palata kotiin, olisimme halunneet jäädä synnytyssairaalan turviin. Sen seinien sisällä kaikki tuntui hallittavalta ja turvalliselta. Ulkona odotti kylmä maailma, jossa meidän, ja lopulta myös esikoisemme pitäisi pärjätä yksin.
Nyt Kätilöopisto on seisonut vuosikausia tyhjillään ja esikoinenkin on juuri kotiutunut armeijasta. Silti uskon, että tuon kätilöopistojoulun jälkeen olemme voineet yhtyä Jeesuksen syntymän juhlaan jotenkin konkreettisemmin.
Jouluaaton hartauksissa paikka paikoin ympäri Suomea on joulukuvaelma, jossa Jeesusta esittää aivan oikea vauva. Esimerkiksi Nastolan kirkossa, jossa yleensä jouluaattoisin käymme, on tämä perinne. Ehkä johtuen omasta joulun lapsestamme, kuvaelman vauva saa aina kyyneleet valumaan poskilleni.
Uskon, että kätilöopistojoulun jälkeen olemme voineet yhtyä Jeesuksen syntymän juhlaan jotenkin konkreettisemmin.
Joulukuvaelman edessä voi muutenkin hiljentyä ajattelemaan sen päähenkilöiden kohtaloita.
Alkuperäinen joulun vauva, Jumalan poika, Jeesus, syntyi ihmiseksi. Hän eli lapsuuden ja nuoruuden iloineen, suruineen ja kasvukipuineen. Mutta jo seimestä alkoi hänen pitkä tiensä kohti ristiä.
Maria puolestaan täytti enkelin hänelle ilmoittamaa täysin poikkeuksellista tehtävää. Marian tuli synnyttää Jumalan poika, minkä jälkeen ei mikään ollut entisellään. Joskus Maria kuvataan tavallisena naisena, mutta joulun ihmeen jälkeen hän ei enää ollut tavallinen, kaikkea muuta. Silti Marian tehtäväksi jäi katsoa poikansa kuolintuskia ristillä.
Joosef on Jeesuksen ja Marian rinnalla joulun sivuhenkilö – mutta tästä huolimatta toteutti mitä tärkeintä tehtävää. Enkelin kehotuksesta Joosef pysyi vaimonsa rinnalla, vaikka selitys neitseestäsyntymisestä ehkä sai hänet naurunalaiseksi. Pian Joosef joutui vielä johdattamaan perheensä vainoa turvaan Egyptiin.
Paimeniin on helppo samaistua. Aivan kuin minä ja vaimoni 20 vuotta sitten Kätilöopistolla, myös paimenet pelkäsivät joulun tapahtumia. Kuten Maria ja Joosef, myös he saivat ilmoituksen enkeleiltä. Paimenten myöhempiä vaiheita emme tunne tarkemmin, mutta voimme ajatella, että he kuuluivat ensimmäisten kristittyjen joukkoon. Joulun ihme muutti heidän elämänsä suunnan.
Joulun päähenkilöiden kohtalot ovat erilaiset. Kenelläkään ei ole helppoa kohtaloa, tuskin paimenillakaan. Heitä kaikkia katsellessa voimme muistaa, että Jumala on kanssamme kohtaloissamme, ja vaikeuden keskellä voi lähettää luoksemme enkeleitä. Ehkä jouluna on hieman helpompi kuulla myös heidän äänensä.
Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka radiokolumneja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan oma BLOGI on kuunneltavissa Dei Plussassa.
