Iloa viimeisillekin!

 

Kuva: Kirsi Myllyniemi

Joulu on monella tavoin erikoinen juhla. Siihen liittyy monia ristiriitaisia asioita, kuten maailman Vapahtaja, jolle ei tunnu löytyvän sijaa tai köyhä perhe, johon syntyy rikkaista rikkain tai maailman Hallitsija, joka saa makuupaikan seimivuoteesta.

Samantapainen ristiriita näkyi myös paimenten kedolla. Minne Jumala lähettikään enkelinsä ensimmäisenä jouluna? Hän ei lähettänyt sanansaattajiaan julistamaan ilosanomaa Betlehemin silmäätekeville eikä Jerusalemin suureen kaupunkiin. Sen sijaan heidät lähetettiin paimenten luo, joita yhteiskunnallisessa mielessä ei juuri noteerattu.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Paimenilla oli tuohon aikaan erityisen huono maine. Se johtui ensinnäkin siitä, että he eivät työnsä tähden kyenneet noudattamaan kaikkia juutalaisen lain edellyttämiä käskyjä ja kieltoja. Jeesuksen aikana oli juutalaisuudessa päädytty yhteensä 613 käskyyn ja kieltoon, joita jokaisen juutalaisen odotettiin noudattavan. Osa määräyksistä kosketti ihmisten välisiä jokapäiväisen elämän asioita, kuten kieltoa varastaa tai lausua väärää todistusta lähimmäisestä. Osa säädöksistä liittyi rituaaliseen puhtauteen, jota paimenet eivät ammattinsa vuoksi kyenneet täyttämään.

Paimenten huonon maineen syynä oli toki myös se, että he syyllistyivät usein myös varkauksiin yön pimeinä hetkinä lauman vartioinnin ohessa. Heitä siis pidettiin varsin epäluotettavina, mistä syystä heitä ei kelpuutettu edes todistamaan oikeudessa.

Näiden inhimillisessä mielessä arveluttavien ihmisten luo Jumala lähetti mahtavat lähettiläänsä taivaasta kaikkein ensimmäiseksi. Emme tietenkään tiedä, millaisia olivat juuri ne paimenet, joille enkelit ilmestyivät. Eiväthän minkään ryhmän kaikki jäsenet ole sellaisia kuin heihin painettu leima edellyttäisi. Mutta jo se, että Jumala lähetti enkelinsä näinkin hyljeksityn ja halveksitun ihmisryhmän edustajien luo, on puhuttelevaa. Näin Jumala toteutti sitä, minkä Jeesus itse myöhemmin puki sanoiksi: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.” Jumala tahtoi aivan ensimmäisenä kertoa juuri näille vähäisille veljille koko maailman mullistaneen ilouutisen.

Siinä on paljon ajattelemisen aihetta. Jumala toimii toisin, kuin ihminen toimisi. Hänelle on suuriarvoista sekin, mitä tässä maailmassa hyljeksitään ja halveksitaan.

Jouluyönä evankeliumin ihmeellisyys ja sen ehdoton lahjaluonne korostuu erityisesti: niille ihmisille, jotka jatkuvasti pysyisivät kykenemättöminä täyttämään lain edellyttämiä puhdistusmenoja ja muutenkaan saavuttamaan edes ihmisten edessä tunnustusta mallikelpoisesta elämästä, kerrotaan ensimmäisenä, että heille on syntynyt Vapahtaja.

Siinä sanomassa ei ollut ehtoja. Ihmisille, jotka juuri siinä pellon laidalla odottivat aamun valkenemista ja jotka kenties ajattelivat niitä loukkaavia sanoja, joita olivat lähimmäisestään lausuneet tai jotka ehkä pohtivat laiminlyöntejä, joiden seurauksena lampaita oli menetetty suden suuhun tai orjantappurapensaisiin, kerrotaan ensimmäiseksi syntyneestä Vapahtajasta.

Siinä riittääkin ihmettelemistä. Jumala todellakin toimii toisin, kuin me ihmiset toimisimme. Hän tahtoo evankeliumin ilosanoman tuovan ilon heillekin, joita me emme ehkä tule edes ajatelleeksi.