Kirjoittanut
Toinen hyvä uutinen tulee Ruotsista ja liittyy moniavioisuuteen. Kuten viime blogissani kirjoitin, oli suunnitteilla saada sikäläisen keskustapuolueen periaateohjelmaan kirjaus moniavioisuuden hyväksymisestä. Se projekti on nyt kaatunut ja siitä voimme kaikki iloita. Ehdotus kohtasi niin paljon vastustusta, että puoluejohto ei katsonut viisaaksi viedä ajatusta eteenpäin ensi kuussa kokoontuvalle puolueväelle.
Tähän perään on heti todettava realistinen arvio, että tämä ensimmäinen yritys saada hyväksyntää moniavioisuudelle ei taatusti jäänyt viimeiseksi. Nyt ovi siihen suuntaan on raolla ja se yritetään tulevaisuudessa säännöllisin välein avata. Ja monella taholla. Muissakin puolueissa, varsinkin puolueiden nuorisojärjestöissä, on jo aikaisemmin sanottu kyllä moniavioisuudelle ja veikkaukseni on, että ajatuksen nyt kariuduttua keskustapuolueessa tullaan jossakin muussa puolueessa käyttämään tilaisuutta hyväkseen osoittaakseen omaa liberaalisuuttaan ja keskustapuolueen patavanhoillisuutta.
Koska kehitys Ruotsissa vaikuttaa kehitykseen meillä, on syytä tarmokkaasti toimia niin, että ajatus moniavioisuudesta ei pääse niin pitkälle kuin se on Ruotsissa jo päässyt. Ja tähän liittyy toinen hyvä uutinen. Helsingin Sanomissa oli 19.2 lukijan kirjoitus, jossa teologian lisensiaatti Pertti Sistonen kehotti kirkkoa puolustamaan avioliittoa. Itse yhdyn täysin sydämin tähän kehotukseen ja olen omasta puolestani muun muassa kirkolliskokouksessa yrittänyt toimia kehotuksen mukaan. Niin tulen jatkossakin tekemään.
Yhdessä nämä hyvät uutiset viestivät siitä, että voimme vaikuttaa ja, että meidän tulisi vaikuttaa. Jopa niin, että meillä on velvollisuus vaikuttaa.
Tämäkin on positiivista, sillä usein – ehkä jopa yleensä – todellisuus ympärillämme on niin masentavan antikristillinen, että emme oikein jaksa uskoa hyvään, järkevään Jumalan mielen mukaiseen, rakentavaan toimintavaihtoehtoon. Tämä voi myös johtaa eristäytymiseen ”tästä maailmasta” ja yrityksiin luoda omaa todellisuutta, jossa me kristityt, jotka ajattelemme samalla tavalla voimme elää rauhassa uskomme kanssa.
Kristityn elämä eletään kuitenkin aina maailmassa mutta ei maailmasta. Meidän tehtävämme on tässä ja nyt parhaamme mukaan yrittää kertoa maailman valosta, Jumalasta, ja omalla esimerkillämme näyttää valon merkitystä ja voimaa. Tätä todistusta kaipaavat tietysti jo valon löytäneet vahvistukseksi tiellä, mutta sitä kaipaavat ennen kaikkea ne, jotka eivät ole vielä valoa löytäneet.
Jeesus sanoi: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.”
