Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Herzog – Uuskarismaattisuus, karismaattisuus ja jälkikarismaattisuus

 

Lähtökohtaisesti meillä on paljon seikkoja, jotka yhdistävät kristittyjä riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan tai liikkeeseen kuulutaan. Tunnemme maailman uskonsotien keskellä veljeyttä ja sisaruutta kaukaisien kristittyjen kanssa, kuullessamme heidän kohtaamistaan uskonvainoista, riippumatta siitä mitä me tiedämme heidän opistaan, teologiastaan tai dogmeistaan.
Kotoisassa keskustelussa eri mieltä oleminen vaikkapa Herzogista, nostaa sitten ”myrskyn vesilasissa” ja pahin ja samalla miltei koomisin on väittämä vainosta. Rakkaat ystävät, kun te luette tätä blogia, niin ottakaa tämä tarpeellisena tai tarpeettomana kotimaisena keskusteluna.

Apostolit ja profeetat

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Lähes kaikki maailmalla syntyneet herätykset heijastuvat tavalla tai toisella meille. Syntyy joko isompi tai pienempi liikehdintä, kirjoittelua tai ilmiöitä, jotka voidaan johtaa lähtöpisteeseen.

Jo jonkin aikaa olemme havainneet profeettojen ja profetaallisuuden sekä myös apostolien ja apostolisuuden esiinnousua.
Yleisesti apostolina on pidetty henkilöä, joka on Jeesuksen asettama ja hänen ylösnousemuksensa todistaja. Paavali sanoo itseään apostoleista vähäisimmäksi, mutta toisaalta hän kutsuu myös muita evankeliumin julistajia apostoleiksi (Room. 16:7). Näin ollen kotoisat evankelistamme voisivat olla myös apostoleja, sillä tapana oli, että kaikki jotka olivat saaneet Jumalalta tai Jeesukselta tehtävän evankeliumin julistamisesta, olivat apostoleja. Toinen mahdollinen kriteeri oli, että apostoleiksi kutsuttiin nimenomaan ylösnousemuksen todistajia. Tätä kriteeriä käytettiin Mattiaan valinnassa, ja myös Paavali vetosi Herran näkemiseen puolustaessaan omaa apostoliuuttaan (1 Kor. 9:1). Koska ylösnousemuksen todistajat vähitellen kuolivat, nimitys apostoli jäi tosiasiallisesti lähes pois käytöstä.
Profeetta-nimitystä maassamme käyttäneet ovat joutuneet kummastuksen kohteeksi. Tässäkin on hyvä tiedostaa, että nimen käyttäminen ei automaattisesti tuo arvostusta ja auktoriteettia, vaan voi hyvinkin aiheuttaa torjuntareaktion.

Ortodoksinen kirkko opettaa, että Johannes Kastaja, oli viimeinen profeetoista. Johannes välitti ja liitti Vanhan testamentin profeettojen ajan tiukasti Jeesukseen, jossa toteutuu vanhan lain täyttymys ja täydellisyys. Muissa protestanttisissa liikkeissä näyttäisi olevan vallalla käsitys, että profeettoja voisi vieläkin olla.
Koska yleisesti tunnettujen uskontojen perustajat ovat yleensä ilmoittaneet itsensä profeetoiksi, peruskielteisyyden syyt nimen käyttöön ovat myös ymmärrettäviä. Nimi nähdään Johannes kastajan jälkeen monessa muussakin kuin kristillisessä yhteydessä, Islamin perustaja Muhammad sanoi olevansa Allahin profeetta, ja profeetaksi itsensä ilmoitti myös mormonismin perustaja Joseph Smith.
Moderni profeettaliike uuskarismaattisuudessa

Mike Bickle johti Kansas City Fellowship (KCF) seurakuntaa, jonka ympärillä oli evankeliseen liikkeeseen kuuluvia julistajia, joita alettiin pitämään Jumalan profeettoina. Tunnetuimpia näistä ovat Bicklen lisäksi Paul Cain, John Paul Jackson ja Bob Jones. Michael Maudlin kirjoitti Christianity Today lehdessä: ”…jotkut profeetta julistajat ovat esittäneet ilmestyksiä ja oppeja, jotka eivät perustu kirjoituksiin (kuten, että demonien tunnistaminen vaatii ensin pihvin syömisen)… Kaikki Kansas City Fellowship ja Vineyard johtajat painottivat tuolloin, että profeetallinen liike oli (vielä) epäkypsä ja altis virheille. Samalla he uskoivat, että monet näistä profeetoista olivat erittäin kyvykkäitä, muun muassa ”erehtymätön” Paul Cain.
Profeetat kertoivat ja heillä sanottiin olevan monenlaisia kykyjä. Esim. Bob Jones sanoi omaavansa lahjan ”haistaa Jumalan tuoksu”. Jumala tuoksui ruusuilta. Profeettaliike sai yhdeksi puolustajakseen Dallasin teologisen seminaarin entisen professorin Jack Deeren. Hän esitti, että vaikka monet väitteet kuulostavat oudoilta, se ei silti välttämättä tarkoita, etteivätkö ne voisi olla totta. Liikkeessä yleisen käsityksen mukaan Jumala on vastuussa myös vääristä profetioista, jos ja kun niitä esiintyy liikkeen sisällä.

”Erehtymättömälle” Cainille tapahtui lankeemus, kuten niin monille ”korotetuille”, mutta häntä pidettiin tästä huolimatta lähes pyhimyshahmona. Kertomusten mukaan enkeli ilmestyi häntä odottavalle äidille ja ilmoitti tälle syntyvästä ihmelapsesta, jolle tulee antaa apostoli Paavalin nimi. Cain kertoo enkelin vierailleen luonaan ensimmäisen kerran, kun hän oli 8 -vuotias. Hänen todistuksensa itsestään sisältää myös seuraavan: Jeesus materialisoitui Paul Cainin Lincoln-merkkisen auton istuimelle 1950 -luvulla ja teki autossa olevalle Paulille selväksi, että hän on mustasukkainen, koska Paulilla on morsian. Tämä ”Jeesus” vaati sitten Paulia pysymään naimattomana ja selibaatissa koko ikänsä. Varhaisempina vuosinaan Cain toimi yhdessä William Branhamin kanssa, jota hän piti Jumalan profeettana.

Kevin Springerin kysyessä Cainilta Branhamista, tämän vastaus oli: ”…William Branham oli suurin 1900 -luvun profeetoista, hänen väärät opetuksensa olivat vain pieni osa hänen esiintymistään. Opetusta tärkeämpi asia oli hänen tiedonsanojen lahjansa, kukaan ei koskaan kyseenalaistanut hänen Kristuksen kaltaista luonnettaan, tuhannet tulivat tuntemaan pelastavan tiedon Kristuksesta hänen kokouksissaan.”
Moderni profeettaliike organisoitui lopulta Kansas Cityssä vuonna 1982. Ns. hippiliikkeestä syntynyt Vinyard-liike oli aluksi voimakkaasti mukana profeettaliikkeessä, mutta jo Vineyard -pastoreiden kokouksessa Denverissä vuonna 1991 profeetallisuutta arvioitiin uudelleen. Vaikka profeetallisuutta pidettiin tärkeänä, sen koettiin vieneen liikaa huomiota seurakuntien perustehtäviltä.

Profeettaliikkeessä pääasiaksi alkoivat nousta erilaiset ’manifestaatiot’, ’portaalit’ ja erikoiset ’ilmestykset’. Vineyard-pastori Randy Clark oli tuonut Howard-Brownen ”voitelun” Toronto Airport Vineyard -seurakuntaan vuoden 1994 alussa, jota voidaan pitää Torontolaisuuden alkuna.
Toronto Airport Vineyard -seurakunta (”Toronton siunauksen” kotipaikka) erotettiin kansainvälisestä Vineyard-liikkeestä joulukuussa 1995. Erottaminen tapahtui sen jälkeen, kun Vineyard-liike ja John Wimber olivat vuoden ajan varoittaneet sitä uudestaan ja uudestaan ylilyönneistä ja hengestä joka kielsi ilmiön arvostelemisen. Torontolaisuudessa jaettiin seuraavia varoituksia niille jotka ilmiöstä olivat huolissaan:
1. Tiedätkö, mitä tapahtui Ananiakselle ja Safiiralle? 2. Älä jää makaamaan tomuun seurakunnan edetessä Jumalan kanssa eteenpäin. 3. Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

Helluntailaisuudesta Herzogiin

William Branham vieraili Suomessa 1950. Häntä vastaanottamassa oli Helsingin Saalem seurakunnan johtaja Eino Manninen. Kansanedustaja Mauri Ryömä esitti sisäasiainministeri Urho Kekkoselle kysymyksen: ”Onko Hallitus kiinnittänyt huomiota eräiden parhaillaan Helsingissä vierailevien amerikkalaisten ”ihmeparantajien” vahingolliseen toimintaan; ja jos on, niin mitä Hallitus aikoo tehdä tällaisen vahingollisen toiminnan estämiseksi?”
Poiminta Urho Kekkosen vastauksesta: ”Mitään ilmoitusta petollisesta menettelystä tai muusta suoranaisesta vääryydestä ei viranomaisille ole tehty… Kuten edellä olevasta selviää, ei viranomaisilla enemmän kuin hallituksellakaan ole ollut mahdollisuuksia puuttua kyselyssä tarkoitettujen ’ihmeparantajien’ toimintaan, vaikka hallituskin pitää näiden toimintaa tarpeettomana ja toivoisi sellaisesta päästävän.”

Pelkästään Googlea käyttämällä on helppo löytää yhteyksiä, joka kuvaavat alussa mainitsemiani virtausten liikkeitä, esim. Branhamista, Cainiin – Cainista Torontolaisuuteen ja Bentleyhin – Bentleystä Herzogiin ja päinvastoin – jopa kotimaisista tapahtuman järjestäjistä Torontolaiseen Bentleyhin (2008) ja tietysti myöhemmin Herzogiin. Olympiastadionin tapahtumassa silmiinpistävä piirre oli uusien karismaattisen liikkeen jääminen suurtapahtumassa yksin. Mukana olivat

Torontolaisuudesta voimaa ammentanut City-seurakunta, Uskon Sana-liikkeen seurakuntia sekä vahvaa profetaallisuutta korostova pieni rukousliike, joka on pitänyt myös profeettakoulua sekä TV7 kanava, joka on vaarassa kaventua sisällöltään jälkikarsimaattiseksi.

Helluntailiike, joka 1950 toimi jollakin tavalla verrattavissa olevan tapahtuman järjestäjänä, varoitteli 2014 vierailijan kirjoissa olevasta erikoisista väittämistä yhdessä Patmoksen ja One Way missionin kanssa. Loppukaneettina lienee meille kaikille tarpeellista kerrata Paavalin neuvo Tessalonikalaisille: Tes. 5:16-21: ”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.”