En jaksa aina uskoa Jeesukseen

 

”Isi, minusta tuntuu, että minä en aina oikein jaksa uskoa siihen Jeesukseen.” Näin yksi pojistani aloitti keskustelun iltarukouksen jälkeen. Mitä minä vastasin hänelle?

Olisin voinut vastata hänelle: ”Kyllä sinun nyt täytyy vain uskoa, sillä jos ei usko, ei pääse taivaaseen. Usko nyt vain, äläkä ajattele tuollaisia.” Tietenkään en vastannut näin, sillä se olisi ollut hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Olisin tehnyt evankeliumista lakia, uskosta teon ja Jumalasta Perkeleen.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Sen sijaan vastasin hänelle, että sellaisia me ihmiset olemme. Kerroin, että välillä uskomme tuntuu vahvemmalta ja välillä heikommalta. Uskossa ei ole kysymys siitä, miten paljon me pystymme uskomaan. Uskoa on jo se, kun kaipaamme ja ikävöimme Jeesusta: ”Jeesus uskoisin sinuun, jos minulla olisi uskoa.” Muistutin Jeesuksen luokse lapsensa tuoneen isän uskosta kun hän sanoi ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”(Mark 9:24)

Uskossa on kysymys Jeesuksesta, ei niinkään meistä. Jeesus ja hänen tekonsa sinun puolestasi eivät häviä mihinkään, vaikka uskosi olisi heikko. Jeesus syntyi ihmiseksi, eli puolestasi, kärsi kaikkien ihmisten syntien tähden, kuoli ja nousi kuolleista, että sinäkin saisit syntisi anteeksi ja pääsisit taivaaseen. Nämä tosiasiat eivät lakkaa olemasta sinun uskosi tai epäuskosi perusteella. Nämä Jumala on meille kaikille Raamatussa luvannut. Jumala ei voi valehdella. Sinut on kasteessasi pelastettu (1.Piet. 3:21) ja silloin Jeesus on puettu sinun päällesi (Gal 3:27). Silloin jo sait Jeesuksessa kaikki lupaukset pelastuksesta. Luota vain ja turvaa tähän Jeesukseen, joka on jo kaiken puolestasi tehnyt. (Paljon enemmänkin minä puhuin, ja poikani joutui kuulemaan pitkän henkilökohtaisen saarnan.)

Sitten poikani sanoi minulle: ”Isi, kyllähän minä sittenkin voin uskoa”. Rukoilimme iltarukouksen vielä uudelleen. Liian pitkistä puheistani huolimatta hän oli käsittänyt jotain olennaista uskosta. Olin onnellinen. Vieläkin onnellisemmaksi tulin, kun kuulin juuri tämän poikani myöhemmin eräällä metsästysreissulla opettavan veljilleen uskosta. ”Ei se haittaa, jos ei aina jaksa uskoo siihen Jeesukseen, niin silti se Jeesus on meijän ystävä.”